Yritysystävällisen Suomen puolesta Rahoitustäsmäys, verotuksen kuherruskuukaudet, googlefiointi ja muita toimenpide-ehdotuksia

Esipuhe

Suomessa on noin 285 000 yritystä. Vuonna 2014 perustettiin 28 806 uutta yritystä, ja 30 849 yritystä lakkautettiin (stat.fi). Ottaen huomioon suuren määrän perustettavia yrityksiä voidaan olettaa, että yrityksen perustaminen Suomessa on suhteellisen helppoa, mutta korkeat lakkauttamisluvut viittaavat siihen, että yrittäjänä oleminen ei ole helppoa. Suomi tarvitsee lisää yrityksiä, lisää työpaikkoja ja lisää kasvavia yrityksiä. Suurin osa uusista työpaikoista syntyy pienemmissä yrityksissä (tem.fi). Siksi on suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta tärkeää pohtia niitä toimenpiteitä, jotka tekisivät yritysten perustamisen, pyörittämisen ja kasvattamisen Suomessa houkuttelevammaksi.

Yrittäjät perustavat ja pyörittävät yrityksiä, koska he haluavat ratkaista asiakkaidensa ongelmia, toteuttaa omia ideoitaan tai olla itsenäisiä (GEM 2015/2016). Yrittäjänä toimiminen on vie paljon aikaa ja vaatii järkeviä priorisointeja. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan ne yrittäjät, jotka käyttävät vähintään 40 % ajastaan myyntiin ja markkinointiin saavat yrityksensä kasvamaan 60 % nopeammin kuin ne yrittäjät, jotka eivät käytä yhtä paljon aikaa näihin toimintoihin (stateoftheowner.com). Kasvu siis vaatii, että olemassa olevien ja potentiaalisten asiakkaiden kanssa käytetty aika maksimoidaan, kun taas puolestaan arvoa tuottamattomiin yrityshallinnollisiin toimintoihin käytetty aika minimoidaan. Tämän yhtälön jälkimmäisen osan helpottamiseksi Suomen valtio voi tehdä paljon. Naapurimaamme Viro on hyödyntänyt tämän mahdollisuuden ja luonut itselleen profiilin maana, jossa on helppo perustaa yritys (Doing Business, 2012). Myös Viron olematon yhteisövero lisää maan houkuttelevuutta. Tänä päivänä Virossa on 4 500 suomalaisten perustamaa yritystä (finland.ee).

Suomella on monia mahdollisuuksia helpottaa Suomessa toimivien yrittäjien mahdollisuuksia pyörittää yrityksiään luomalla yrittäjille tilaa viettää enemmän aikaa asiakkaidensa kanssa yrityshallinnollisten tehtävien sijaan. On myös tärkeää muistaa, että viestiarvo voi olla jopa itse muutosta tärkeämpi (Pursiainen, 2015). Suomella on paljon voitettavaa ottamalla käyttöön toimenpiteitä, jotka viestivät, että yrittäjiä arvostetaan ja että Suomi on sujuva ja houkutteleva maa yrittäjille. Suomessa toimivien yrittäjien toimintaedellytyksiä voidaan parantaa monella eri osa-alueella, mutta suurimmat yhteiskunnalliset hyödyt lienevät löydettävissä mikäli muutostyö kohdistetaan toiminnan rahoituksen varmistamisen prosessien ja henkilöstöhallinnon tehostamiseen. Tässä kirjasessa esitetään konkreettisia toimenpide-ehdotuksia näille osa-alueille. Emme keskustele suomalaisten työmarkkinoiden suurista haasteista, emmekä verotuksesta, mutta toteamme, että menestyvän suomalaisen yrittäjyyden edellytyksiin lukeutuvat toimivat, uskottavat ja kansainvälisesti kilpailukykyiset työmarkkinat ja verotus.

Yritystoiminnan kehittämisen varatun pääoman sujuvampi saatavuus

Yrittäjät tarvitsevat pääomaa eri muodoissa perustaakseen ja pyörittääkseen yrityksiä. Pääomaa tarvitaan toiminnan tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen vaadittavia investointeja varten, ja toiminnan pyörittämiseen tarvitaan käyttöpääomaa. Molempien näiden osa-alueiden sisällä valtio voi erinäisillä toimenpiteillä helpottaa yrittäjien elämää.

Kevennetyt säännökset yritysrahoitusta tarjoaville yksityishenkilöille

Erityisesti uudet yritykset ovat riippuvaisia perustajiltaan ja muilta yksityishenkilöiltä saamastaan rahoituksesta, sillä näiltä yrityksiltä puuttuvat usein pankkilainojen vaatimat vakuudet (Yritysrahoituskysely 2012). Suomessa on arviolta noin tuhat businessenkeliä (fiban.fi). Finnvera arvioi, että nämä businessenkelit investoivat vuosittain noin 40-50 miljoonaa euroa suomalaisiin yrityksiin. Potentiaalia on enempään, sillä suomalaisilla yksityishenkilöillä on arviolta noin 80 miljardia euroa pankkitileillään (suomenpankki.fi).

Uusiin yrityksiin investoiminen on riskialtista; esimerkiksi Ruotsissa kolmasosa uusista yrityksistä lopettaa toimintansa ensimmäisen kolmen vuoden aikana (ekonomifakta.se). Näin ollen uuteen yritykseen investoivan yksityishenkilön on varauduttava siihen, ettei hän välttämättä saa rahojaan takaisin. Mielenkiintoinen kysymys on silloin, miten valtio voi kannustaa yksityishenkilöitä investoimaan tästä huolimatta.

Businessenkelit ovat investoijia, jotka panostavat omia rahojaan potentiaalisiin kasvuyrityksiin. Investoinnit tehdään usein omien yritysten kautta (Lainema, 2011). Tällöin heillä on mahdollisuus tehdä tappiovähennyksiä niistä kerroista, jolloin investoidut rahat jäävät palautumatta. Ei ole väliä onko rahat investoitu omana pääomana (osakkeet) vai vieraana pääomana (lainat), tappiovähennysoikeus on aina olemassa. Rahansa yrityksen käyttöön nimenomaan yksityishenkilönä antaneille henkilöille pätevät eri säännöt.

Mikäli yksityishenkilön omana pääomana yritykseen investoimat rahat jäävät palautumatta, on yksityishenkilöllä oikeus vähentää rahat pääomaverotuksessaan. Jos rahat puolestaan on lainattu yritykselle, tätä samaa vähennysoikeutta ei ole. Yrityksen kautta investoivalle vähennysoikeus on olemassa myös lainan osalta. Käytännössä tämä johtaa siihen, että yrityksille rahoitusta tarjoavat yksityishenkilöt pakotetaan perustamaan sijoitusyritys tätä tarkoitusta varten. Tämä voi aiheuttaa esteen henkilölle, joka ensimmäistä kertaa harkitsee uuteen yritykseen sijoittamista.

Esitys: Laajennetaan omia rahojaan yrityksen käyttöön antamien yksityishenkilöiden vähennysoikeutta siten, että ero oman ja vieraan menetetyn pääoman välillä poistuu.

Helpommat rutiinit yrityksen julkisen rahoituksen saamiseksi

Yrityksen ensimmäisenä toimintavuotena aikaa käytetään pääsääntöisesti asiakkaiden ja toiminnan rahoituksen löytämiseen (Wong, 2015). Molemmat toiminnot vievät aikaa, ja yrityksen elinehtona on molempien onnistuminen.

Joka vuosi valtio rahoittaa yritystoimintaa suorien yritystukien kautta yhteensä noin 1,3 miljardilla eurolla (VATT, 2015). Näiden rahojen jakaminen on aikaa vievää monella mittapuulla. Rahoituspäätöksen saaminen Tekesiltä kestää keskimäärin 54 päivää hakemuksen jättämisestä (tekes.fi). Hakemusprosessi on niin monimutkainen ja aikaa vievä, että moni yrittäjä kokee välttämättömäksi palkata julkisen rahoituksen hakemiseen erikoistuneita konsultteja. Jos yritys onnistuu saamaan rahoitusta, vaaditaan siltä yksityiskohtaista raportointia saatujen varojen käytöstä. Kaikki tämä on pois arvoa luovasta työstä.

Julkista rahoitusta voitaisiin tarjota tehokkaammin yliopistojen varainkeruukampanjoiden kaltaisen täsmäysmekanismin myötä. Jokaista yliopiston hankkimaa euroa vastaan valtio antaa tietyn määrän rahoitusta. Samanlainen startup-yritysten julkisen rahoituksen täsmäysmekaniikka lyhentäisi käsittelyaikaa ja byrokratiaa sekä yrittäjien että rahoitusta myöntävän tahon osalta. Lisäksi rahojen kanalisointi elinvoimaisiin projekteihin lisääntyy, jos yritykset ovat osoittaneet potentiaalinsa onnistumalla houkuttelemaan ulkoista rahoitusta.

Ehdotus: Valtio alkaa tarjota julkista rahoitusta startup-vaiheen yrityksille yliopistojen varainhankintakampanjoiden kaltaisen täsmäysmekaniikan kautta.

Neljän vuoden verotuksen kuherruskuukausi uusille yrityksille

Ainoastaan pieni joukko Suomessa toimivista yrityksistä lasketaan potentiaalisiksi nopean kasvun yrityksiksi (Nordic Innovation, 2012). Vuosina 2008-2011 ainoastaan 0,24% Suomen yrityksistä arvioitiin kuuluvan tähän kategoriaan. Juuri näillä yrityksillä on erityisen tärkeä rooli työllisyyden parantamisessa uusien työpaikkojen (TEM, 2013) ja lisääntyvien verotulojen myötä.

Voimakkaan viestiarvon omaava veroporkkana kannustaisi yrittäjiä ottamaan vastuulleen vahvan kasvun yrityksen perustamisen tuoman työmäärän ja riskit. Yrittäjät voitaisiin vapauttaa yhteisöveron maksamisesta yrityksen ensimmäisen neljän toimintavuoden aikana, sillä oletuksella että osinkoja ei makseta. Käytännön merkitys on luultavasti rajallinen, sillä moni vahvan kasvutavoitteen startup-yrityksistä ei tee voittoa ensimmäisten vuosien aikana. Jos yritys kuitenkin onnistuu tuottamaan voittoa, niille voitaisiin antaa mahdollisuus lykätä yhteisöveron maksamista, jotta varat voidaan käyttää toiminnan kehittämiseen. Tällainen ratkaisu toisi Suomea lähemmäs Viron mallia, joka osaltaan on vaikuttanut voimakkaasti Viron profilointiin yrittäjille houkuttelevana maana.

Malli vaatii luonnollisesti selkeitä määritelmiä siitä mitkä yritykset lasketaan kasvuhakuisiksi ja siten ovat oikeutettuja mallin mukaiseen vapautukseen.

Ehdotus: Annetaan uusille kasvuhakuisille yrityksille mahdollisuus nostaa mahdollinen yhteisövero verovelkana ensimmäisen neljän toimintavuoden aikana, sen sijaan että se maksettaisiin sinä vuonna, jolloin se tavallisesti tulisi maksettavaksi.

Yritysten palkkahallinnon sujuvammat rutiinit – googlefioidaan palkanmaksut

Yrittäjien itsensä mukaan monien yritysten kasvun esteenä on oikean henkilöstön löytäminen (Coad ym., 2011) mutta henkilöstön palkkaaminen luo myös paljon uutta hallinnollista työtä. Kuvassa 1 esitellään suurimmat maksurutiinien erot henkilön palkkaamisen ja palvelun ulkoistuksen välillä. Kuva perustuu Palkkaus.fi -sivuston tekemään selvitykseen. Monia muitakin eroja on, mutta tässä painotetaan ainoastaan palkan ja sivukulujen laskentaan ja maksuun liittyvien toimintojen välisiä eroja.

Kuva 1. Erot maksurutiineissa työntekijän ja ulkopuolisen toimijan ostopalvelun välillä

Maksurutiinit työntekijän osalta

Maksurutiinit ostopalvelun osalta

Palkanmaksu työntekijälle

Ennakonpidätys palkasta

Työnantajamaksun maksaminen

Sosiaaliturvamaksun maksaminen

Tapaturmavakuutuksen maksaminen

TyEL-vakuutuksen maksu, työnantajan osa

TyEL-vakuutuksen maksu, työntekijän osa

Työttömyysvakuutusprosentin maksu

Lomakorvauksen maksu

Laskun maksu ja alv:n tilitys

Jos haluamme kannustaa yrityksiä luomaan työtilaisuuksia työntekijän palkkaamisen kautta, on olemassa suhteellisen helppoja ratkaisuja työntekijän ja ostopalvelujen välisten erojen pienentämiseksi. Meidän näkemyksemme mukaan Suomella on kaikki edellytykset olla edelläkävijämaa prosessin sujuvuuden parantamisessa, ja viestiarvo Suomesta minimaalisen palkkausbyrokratian maana olisi suuri.

Ensimmäinen askel olisi eri palkanlisien harmonisointi. Tämä voitaisiin mahdollistaa siten, että valtiolliset viranomaiset vuositasolla määrittäisivät kuukausipalkan prosentuaalisen lisän, joka sisältäisi kaikki palkan sivukulut. Summa suoritetaan keskeiselle toimijalle, esimerkiksi Verohallinnolle, työntekijän palkanmaksun yhteydessä. Verohallinto välittää sitten maksut edelleen oikeille lakisääteisille tahoille. Tämä käytäntö mahdollistaisi myös työlään kuukausi- ja vuosiraportoinnin ulkoistamisen Verohallinnolle.

Verohallinnolla on parhaat edellytykset toimia keskeisenä osapuolena tässä yksinkertaistamisprosessissa, ja teknisesti tämä on jo mahdollista (palkkaus.fi). Toimenpiteen kustannukset rahoitetaan lisääntyneillä tuloilla sekä laillisten palkanmaksujen helpottumisen myötä vähentyneellä harmaalla taloudella.

Ehdotus: Valtio määrittelee vuosittain palkanlisän, joka kattaa kaikki palkan sivukulut. Yritykset maksavat tämän summan Verohallinnolle, joka vastaa summan edelleen välittämisestä oikealle taholle.

Yrittäjäystävällinen, pragmaattinen ja helposti tulkittavissa oleva verojärjestelmä

Tämä kirjanen sisältää ehdotuksia, jotka helpottavat yrittäjien ajankäytön uudelleenallokointia hallinnollisesta työstä asiakastyöhön, ja joka auttaa luomaan Suomesta positiivista kuvaa yrittäjäystävällisenä maana. Mikäli tavoitellaan laajempia yhteiskunnallisia voittoja, verotussääntöjä tulisi ensi sijassa uudistaa työllisyyttä lisäävään suuntaan.

Verolaki käsittää yhteensä 589 sivua. Yrittäjien toimintaedellytykset ovat näin ollen kiistämättä erittäin monimutkaiset. Kaikkien toimintojen suorittamiseksi tarvitaan lisähenkilöstöä. Verottajan puolella vallitsee sama tilanne; pykälien hallitseminen ja yrittäjien neuvominen on työlästä. Mikäli säännöstöstä voidaan tehdä mahdollisimman helppoa, voidaan yhteiskuntatasolla tehdä suuriakin ajallisia säästöjä.

Verotusjärjestelmän muuttaminen ei ole helppo tehtävä, mutta osa turhasta lisätyöstä voitaisiin eliminoida pienentämällä vuosien saatossa syntyneiden erityiskohteluiden, rajanvetojen ja kategorisointien määrää. Esimerkkinä tappion tehneet yritykset. Niillä on oikeus tehdä tappiovähennyksiä kymmenen vuoden ajan, mutta esimerkiksi Ruotsissa vähennysoikeus on ikuinen, mistä syystä aikarajojen tulkinnasta ei muodostu ongelmaa. Toinen esimerkki on yritysten edustusmenot. Ne esitetään yrityksen kirjanpidossa, mutta eivät täysin oikeuta verovähennykseen. Vielä yksi esimerkki on suomalaisten ja amerikkalaisten yritysten välinen osakevaihdon verottaminen realisointina – toisin kuin esimerkiksi vastaavat transaktiot esimerkiksi ETA-alueen sisällä. Listaan voidaan lisätä kaikki esimerkiksi osinkoihin liittyvät erot noteeratuiden ja ei-noteeratuiden yritysten välillä.

Jokainen rajanveto antaa tilaa tulkinnalle, ja se puolestaan luo mahdollisia verokiistoja. Näiden ratkaiseminen vaatii sekä aikaa että rahaa, mikä ei myöskään itsessään vie elinkeinoelämän kehitystä eteenpäin parhaalla mahdollisella tavalla.

Verosääntöjä tulisi uudistaa seurausnäkökulmasta, jossa selvitetään mitkä rajanvedot ovat tarkoituksenmukaisia dynaamisen elinkeinoelämän edistämisen näkökulmasta, jossa yrittäjät tietävät miten toimia ilman, että heidän on jatkuvasti palkattava asiantuntijoita. Verojärjestelmämme keskeisiä tunnusmerkkejä tulisi olla ymmärrettävyys ja pitkäaikainen ennustettavuus ja sen tulisi olla mahdollisimman yksiselitteinen ja vapaa tulkinnallisuuksista ja rajanvetohaasteista. Yrittäjille on annettava aito mahdollisuus käyttää aikaansa yritystensä kasvamiseen ja siten edistää tervettä yhteiskuntakehitystä.

Esimerkiksi seuraavat toimenpiteet helpottaisivat paremman yritysilmapiirin rakentamista Suomeen:

– Poistetaan nykyinen monimutkainen usean tulonlähteen järjestelmä verotuksesta.
– Tarkastellaan tappioita verotuksessa ikuisina, eikä nykyisen kaltaisesti ennalta määritettyjen aikaraamien ja omistajavaihdosten rajoittamina.
– Luodaan vakuuksia sille, että yritykset jatkossakin riittävien verotuksellisten poistojen kautta voivat hoitaa oman rahoituksensa.
– Varmistetaan, että yritysten erillinen verostatus säilytetään, vaikka yrittäjä myisi tuotteitaan vain yhdelle tai muutamalle ostajalle.

Tulevaisuuden säästöt ja lisääntyneet verotulot ovat riippuvaisia maksullisista toimenpiteistä

Tässä kirjasessa olemme todenneet, että elinkeinoelämän on muututtava, ja etenkin uusien ja pienempien yritysten toimintaedellytysten on parannuttava. Haluamme, että Suomi profiloituu hyvänä maana perustaa ja pyörittää yrityksiä. Muutoksia on tehtävä, ja ne tuovat lyhyellä tähtäimellä kustannuksia. Kustannukset ovat kuitenkin välttämättömiä, jotta saamme jatkossa aikaan säästöjä ja lisää verotuloja kasvavilta yrityksiltä. Pidättäydymme tässä paperissa kustannusten kvantifioimisesta, ja keskitymme vaikutusten kuvaamiseen laajemmin.

Alv-ilmoituksen muutos ja verotuksen kuherruskuukausien käyttöönotto eivät vähennä valtion saamaa summaa. Ainoastaan maksun ajankohta muuttuu tavalla, joka parantaa yritysten likviditeettiä ja siten myös pidemmällä aikavälillä helpottaa yrityksen pyörittämistä. Toimenpiteet antavat myös jatkossa hyvät mahdollisuudet lisääntyneeseen myyntiin ja verotuloihin. Valtion korkokustannukset kasvavat alv-ilmoitusuudistuksen myötä, mutta valtio voi toisaalta kasvattaa korkotulojaan palkan ja sivukulujen maksurutiinien muutosten myötä.

Yritysten käyttöön varoja luovuttaneiden yksityishenkilöiden vähennysoikeuden laajentaminen koskemaan menetettyä vierasta pääomaa ei ole kattava. Vaikka vähennykset toteutuvat rajallisesti, on uudistus silti tärkeä. Se viestii yksityishenkilöille, että valtio mielellään tukee yksityishenkilöitä, jotka puolestaan tukevat yrityksiä.

Entä mitkä ovat kustannukset julkisen rahoituksen saatavuuden uudistamisesta yrityksille, jotka ovat onnistuneet hankkimaan ulkoista rahoitusta? Suorat tuet yritystoiminnalle ovat vuosittain (VATT, 2015) noin 1,3 miljardia euroa. Katsaus suomalaiseen yritystukijärjestelmään osoitti, että vuonna 2011 Suomessa yli 4 400 henkilöä työskenteli tässä järjestelmässä (Pietarinen, 2012). Pelkästään palkkakustannusten arvioitiin olevan 350 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi arvioitiin, että maksetuista yritystuista noin 185 miljoonalla eurolla ei ollut mitään vaikutusta. Tästä seuraa, että valtion on löydettävä yksinkertaisempia ja tehokkaampia tapoja tarjota julkista rahoitusta. Täsmäysmekaniikka voi olla osa ratkaisua.

Suuret yhteiskunnalliset säästöt löytyvät aikasäästöistä. Aika on rahaa niin yrityksille kuin viranomaisillekin. Jos molemmat osapuolet sisältäviä rutiineja voidaan yksinkertaistaa ja sujuvoittaa, voittavat molemmat osapuolet. Yritykset voivat panostaa enemmän aikaa asiakastyöhön, mikä pidemmällä aikavälillä tuo lisää myyntituloja, lisää työllistyneitä ja lisää verotuloja; lyhyesti sanottuna win-win-win yhteiskunnalle.

Lähteet

Avoin yritys (2012): Tekesin elättinä. http://avoinyritys.fi/2012/05/16/tekesin-elattina/ Haettu 1.3.2016.

Coad, Alex., Daunfeldt, Sven -Olov., Johansson, Dan., och Wennberg., Karl (2011). ”Who do High-growth Firms Employ, and Who do they Hire?”, Working Paper No. 169. Stockholm: Ratio

Doing Business (2012): Doing Business in a more transparent world. http://www.doingbusiness.org/reports/global-reports/doing-business-2012 Haettu 15.1.2016

Ekonomifakta.se (2016): http://www.ekonomifakta.se/Fakta/Foretagande/Entreprenorskap/Foretagens-overlevnadsgrad/ Haettu 24.2.2016.

Etk.fi (2016): http://www.etk.fi/julkaisu/yritysten-tyoelakemaksut. Haettu 24.3.2106

European Payment Report (2015): Intrum justitia. https://www.intrum.com/Press-and-publications/European-Payment-Report/ Haettu 15.1.2016

Fiban.fi Haettu 15.1.2016

Findikaattori.fi (2016):Rahoitustilinpito. http://tilastokeskus.fi/til/rtp/2014/rtp_2014_2015-07-09_tau_001_fi.html Haettu 15.1.2016

Finland.ee (2016): http://www.finland.ee/public/default.aspx?nodeid=40615&contentlan=1&culture=fi-FIHaettu 26.2.2016

Global Entrepreneurship Monitor, Global Report 2105/2106, eds. Donna Kelley Slavica Singer Mike Herrington

Hyrkkänen, E. (2009): Onko yrittäjien eläkevakuuttaminen kohdallaan? Eläketurvakeskuksen keskustelualoitteita 2/2009.

Lainema, M. (2011): Enkeleitä – onko heitä? Denali.

Nordic Innovation (2012): Nordic Growth Entrepreneurship Review 2012. Final report. Nordic Innovation report 25:2012.

Peopleperhour.com (2016): http://research.peopleperhour.com/2015/11/30/the-changing-place-of-britains-workforce/ Haettu 1.3.2106

Pietarinen, M. (2012): Yritystukiselvitys. Innovaatio 7/2012. Arbets- och näringsministeriets publikationer.

Pursiainen, H. (2015): Suosi Yhtä, Syrjät Toista. Kolme näkökulmaa yrittämisen tasa-arvoon Suomessa. Libera-analyysi.

Pärnänen, A ja Sutela, H. (2014): Itsensätyöllistäjät Suomessa 2013. Statistikcentralen.

Skatteförfattningarna 2015. Talentum.

Stat.fi (2016): http://www.stat.fi/til/aly/2014/aly_2014_2015-10-29_kat_001_fi.html Haettu 26.2.2016

Sulf (2013): http://www.sulf.se/Documents/Pdfer/SULF-aktiviteter/Tidsbegr%C3%A4nsade%20anst%C3%A4llningarslutlig.pdf Haettu 26.2.2016.

Tem.fi (2013): http://www.tem.fi/yritykset/yritysten_saantelytaakan_vahentaminen/toimenpiteita_saantelytaakan_vahentamiseksi Haettu 26.2.2016.

Veronmaksajat.fi (2016): https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Verotuotot/ Haettu 26.2.2016

Yritysrahoiutskysely (2012): http://www.fkl.fi/materiaalipankki/tutkimukset/Dokumentit/Yritysrahoituskysely_2012.pd Haettu 26.2.2106

VATT, (2015): Yritystukien arviointi ja vaikuttavuus. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 8/2015.

Wong, D. (2015): Raising money for your start-up, remember it´s a process. Forbes, September 2015. http://www.forbes.com/sites/theyec/2015/09/22/raising-money-for-your-startup-remember-its-a-process/#44ff3ff979a0

Yritysystävällisen Suomen puolesta
Rahoitustäsmäys, verotuksen kuherruskuukaudet, googlefiointi ja muita toimenpide-ehdotuksia

Kirjoittajat:

Yhteenveto

Rahoitustäsmäys, verotuksen kuherruskuukaudet, googlefiointi ja muita toimenpide-ehdotuksia

Jan Sten

Julkaisutiedot