European Liberal Forumin (ELF) kevätkokous pidettiin Brysselissä huhtikuun puolivälissä. ELF on 57 eri liberaalin ajatushautomon ryhmittymä sekä Euroopassa että sen ulkopuolella. Poliittisesti ELF on kytköksissä eurooppalaiseen ALDE-puolueeseen, johon on myös Ruotsalaisen kansanpuolueen (RKP) koti Euroopan parlamentissa.
Ei ole yllättävää, että lähestyvät EU-vaalit hallitsivat sekä juhlapuheita että kahvipöydissä taukojen aikana. Tähän on kaksi syytä: järjestön talous ja maailmantilanne. Taloudellinen osuus on kiireellisempi: liberaalien euroedustajien määrä ratkaisee ELF:n rahoituksen määrän seuraavaksi viideksi vuodeksi kesäkuun vaalien jälkeen. Järjestöä rahoitetaan EU:n yhteisistä varoista, joten ryhmän koko ratkaisee, kuinka paljon ELF saa rahaa.
Rahaa ei saa käyttää kampanjointiin, vaan sitä käytetään liberaalien arvojen tutkimiseen, selvittämiseen, arviointiin ja edistämiseen Euroopassa. Ja tässä tulemme toiseen osaan: maailman tilanteeseen.
Kuten tiedätte, politiikka on heiluriliike. Siinä on kyse tasapainon löytämisestä. Joskus se heilahtaa enemmän kohti sallivaa puolta, joskus se heilahtaa toiseen suuntaan kohti rajoittavampaa ja kieltävää puolta. Juuri nyt tuntuu siltä, että heiluri pyörii pikemminkin kuin heiluu, ja vieläpä hyvin kovalla vauhdilla.
Samaan aikaan, kun me Euroopassa olemme, toteuttanet yksilövapauksia ja ihmisoikeuksia, paine kieltää tiettyjä ihmisiä ja heidän pääsynsä näiden oikeuksien pariin kasvaa. Nämä ovat samoja polarisoivia suuntauksia, joita olemme nähneet Yhdysvalloissa jo vuosia. Polarisoitunut yhteiskunta on todellisuutta myös täällä, ja kuilu näyttää olevan (oletettavasti binääristen) sukupuolten välillä: tuoreen tutkimuksen mukaan nuoret naiset osoittavat liberaaleja suuntauksia, kun taas nuoret miehet ovat siirtymässä konservatiivisempaan suuntaan
Kohtalokkaat EU- vaalit
Alle 50 päivän kuluttua Euroopassa järjestetään vaalit, joissa valitaan tulevien vuosien suunta. Ei ole mikään salaisuus, että me eurooppalaiset olemme monimuotoinen ryhmä, jolla on monia erilaisia tahtoja ja intressejä. Haluan kuitenkin uskoa, että meillä on samat tavoitteet ja unelmat: herätä turvallisesti aamulla, keittää kahvia juomakelpoisella vedellä hanasta, mennä työhön, jota haluamme tehdä, palata kotiin valitsemamme perheen tai kumppanin luokse, palvoa (tai olla palvomatta) haluamaamme Jumalaa ja sanoa ääneen, mitä sydämessämme on, ilman pelkoa vastatoimista. Ja ennen kaikkea saada hallita omaa kehoamme.
Meille nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Onko sitten yllättävää, että Euroopan linnoituksen ulkopuolella asuvat haluavat samoja asioita? Juuri tämän vastarinnan varassa äärioikeisto ratsastaa: Me vastaan he, suljetaan ulos, heitetään ulos, meidän on linnoittauduttava. On sanomattakin selvää, että meidän on pidettävä rajamme ja puolustuksemme kunnossa, mutta joskus tuntemattoman pelko on hieman liian kohtuutonta. Itsekkäillä ja järjettömillä toimilla voimme nopeasti saattaa monet muut ihmiset vaikeuksiin.
Euroopassa heiluri heiluu nopeasti. Puola on palannut liberaalille puolelle, kun taas Slovakia on kääntynyt epäliberaalin suuntaan. Unkari on vakio, ja Viktor Orbán lujittaa valtaansa ja rajoittaa yksilönvapautta pienillä pienillä toimenpiteillä, joita ei huomaa nyt, mutta jotka ovat katastrofaalisia muutaman vuoden kuluttua. Kun vapaa lehdistö katoaa, ei ole ketään, joka voisi saattaa vesilaitoksen johtajan vastuuseen huolimattomuudesta ja huijauksesta, joka tekee hanaveden juomakelvottomaksi. Kun oikeuslaitos ei ole enää riippumaton, ei ole väliä, mitä laissa sanotaan, koska jotkut ihmiset eivät välitä siitä. Kun yhteiskunnan maallistuminen ei ole enää itsestäänselvyys, se voi vapaasti sortaa ja rangaista niitä, jotka eivät kuulu enemmistön uskontoon.
Pahinta on se, että tämä ei ole mitään uutta. Näimme kaiken tämän tapahtuvan sata vuotta sitten, ja me kaikki tiedämme, mitä seuraavaksi tapahtui. Ongelma on se, että äänet, jotka voisivat kertoa meille, miten kauheaa se todella oli, ovat vaimenneet kuiskaukseksi ja pian ne vaikenevat kokonaan.
Me luultavasti tiedämme, mikä on oikein ja mikä väärin. Vaikeinta on tehdä asialle jotain.
Ted Urho, toiminnanjohtaja
Ajatushautomo Agenda
P.s. Kohta julkaisemme Nicke Torvaldsin tuoreen pamfletin Suomen ensimmäisistä 30 vuodesta EU:ssa. Lue lisää täältä: https://agenda.fi/nils-torvalds-aker-pa-avskedsturne-med-agenda/
