Tämän vuoden Helsinki Pride -tapahtuman yhteydessä ajatushautomo Agenda järjesti paneelikeskustelun otsikolla All straight panel. Ideana oli kuulla, miten kolme suomenruotsalaisen kansalaisyhteiskunnan johtavassa asemassa olevaa liittolaista* huomioi LGBT-kysymykset organisaatioissaan.
Paneeliin kuuluivat Åbo Akademin rehtori Mikael Lindfelt, ruotsinkielisen vanhempainliiton Hem och Skola:n puheenjohtaja, helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Nora Grotenfelt sekä Hufvudstadsbladetin uusi päätoimittaja Kalle Silfverberg.
Panelistit toivat esiin esimerkkejä omasta toiminnastaan:
– Helsingin kaupunki on investoinut Pride-aiheisiin kaulanauhoihin, joihin henkilökunta voi ripustaa henkilökorttinsa. Kun järjestimme työpaikalla hyvinvointipäivän nollabudjetilla, kysyimme henkilöstöltä, mitä he haluaisivat tehdä. Vaihtoehto mennä Kiasman Tom of Finland -näyttelyyn ja opastetulle kierrokselle Helsingin LGBT-historiaan voitti ylivoimaisesti, kertoo Nora Grotenfelt, joka työskentelee ylilääkärinä Munkkiniemen terveyskeskuksessa.
– Meille on tärkeää tukea ihmisoikeuksia, joten Åbo Akademi osallistuu yhtenä pääyhteistyökumppanina elokuun lopussa järjestettävään Turku Prideen. Viime vuonna meidän teltta oli yksi suosituimmista, kun jaoimme kivennäisvettä tuona kuumana elokuun lauantaina, Åbo Akademin rehtori Mikael Lindfelt kertoo.
Paneelia järjestettäessä Kalle Silfverberg on kahden postilaatikon välissä, sillä hän on vielä lomalla edellisestä työstään Helsingin Sanomissa eikä ole vielä aloittanut Hbl:n päätoimittajana. Hän korostaa journalismin roolia.
– On erittäin tärkeää, että seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat ihmiset saavat äänensä kuuluviin myös muissa, arkipäiväisissä asioissa, joilla ei ole mitään tekemistä heidän identiteettinsä kanssa. On tärkeää normalisoida se, että esimerkiksi pariskunta, joka kertoo meille homevaurioituneesta talostaan, voi olla myös samaa sukupuolta, ilman että sitä korostetaan, Silfverberg sanoo.
Miten käyttäytyä heterona Pridessä?
Keskustelun yhteydessä Nora Grotenfelt esitti myös vastakysymyksen moderaattori Ted Urholle, Agendan toiminnanjohtajalle, joka oli pukeutunut dragiin ja esiintyi nimellä Helga.
– Tuntuuko sinusta tai LGBT-yhteisöstä, johon kuulut, koskaan siltä, että Prideen osallistuvat ja ”pukeutuvat” heteroseksuaalit syyllistyvät kulttuuriseen omimiseen?
Vastaus alkaa toteamuksella, että ei ole mahdollista vastata koko yhteisön puolesta, vaan vain omasta näkökulmasta.
– Mielestäni jokainen Pridea kannattava voi osallistua haluamallaan tavalla. Minua voi kuitenkin häiritä se, että ulkopuoliset esittävät vaatimuksia siitä, miltä Priden pitäisi näyttää, etenkin kun kyse on seksistä ja seksuaalisuudesta. Ymmärrän, että Pride on nykyään myös perhejuhla, mutta samalla Priden juuret ovat seksuaalivapauteen, sillä erityisesti miesten väliset seksuaaliset teot olivat kriminalisoituja hyvin monissa maissa, myös Suomessa vuoteen 1971 asti.
Sama patriarkaalinen rakenne teki lesbot ja transsukupuoliset lähes näkymättömiksi enemmistöyhteiskunnassa ennen vuoden 1969 Stonewall-kapinaa New Yorkissa, joka käynnisti modernin Pride-liikkeen.
– Konkreettinen vinkki liittolaisille, jotka miettivät, miten reagoida, on tarkastella muita vastaavia esimerkkejä, kuten tapaa miten valkoihoisena voi tukea Black Lives Matter-liikettä tai miten miehenä voi feminismiä: Lukekaa, oppikaa ja ymmärtäkää, että kyse ei ole teistä tai teidän tunteistanne, Urho lisää.
*Ally on henkilö, joka ei välttämättä itse identifioidu hlbtiqa+:ksi, mutta joka silti tukee sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyviä asioita.
