”Syrjintä” on voimakas sana. Ketään ei saisi syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, poliittisen vakaumuksen, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai minkään muun henkilöön liittyvän syyn vuoksi.
Syrjintä on kielletty riippumatta siitä perustuuko se henkilöä itseään tai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.
Suomen syrjintää koskevassa lainsäädännössä välitöntä syrjintää ei ole määritelty, mutta laissa korostetaan oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun.
Ruotsin syrjinnänvastaisessa lainsäädännössä syrjintä tarkoittaa, että joku asetetaan epäedulliseen asemaan tai jonkun oikeutta loukataan ja tällaiseen kohteluun liittyy joku seitsemästä syrjintäperusteesta. Syrjintä voi olla välitöntä tai välillistä. Lisäksi saatavuuden rajoittaminen, häirintä, seksuaalinen häirintä ja käsky tai ohje syrjiä ovat syrjinnän muotoja.
Syrjintä voi olla fyysistä, mutta usein se loukkaa henkistä koskemattomuutta. Sosiaalisen median välityksellä tapahtuvan verbaalisen syrjinnän voidaan otaksua lisääntyneen, koska kanavia on enemmän.
Nettivihasta, #metoo-kampanjasta, rasismista, muukalaiskammosta ja ulkomaalaisvihasta käyty keskustelu sekä ylipäätään avoimempi – mutta samalla raaempi – tapa puhua näistä ilmiöistä on osaltaan madaltanut syrjintäkynnystä, mutta samaan aikaan syrjinnän eri muotoja siedetään entistä huonommin.
Aikaisemmin saattoi tuntua kaukaa haetulta kysyä suomenruotsalaisilta, ovatko he kokeneet Suomessa syrjintää nimenomaan ruotsinkielisyyden takia. Kun samaa kysytään tänään, kysymys on valitettavasti yhtä relevantti kuin pelottava.
Kyselylomakkeessa esitettiin yleinen kysymys syrjinnän tai sanallisen hyökkäyksen kohteeksi joutumisesta äidinkielen takia joko työelämässä tai vapaa-ajalla. On muistettava, että kysymys oli yksi monista kieli-ilmapiiriä ja ruotsinkielistä palvelua kartoittavista kysymyksistä, minkä vuoksi sen katsottiin olevan relevantti. Asiayhteydestään irrotettuna tai aivan eri yhteydessä kysymys olisi luultavasti koettu melko polarisoivana ja rohkeana.
Kuva 15. Oletko joutunut kokemaan syrjintää/sanallisia hyökkäyksiä työelämässä tai vapaa-ajallasi äidinkielesi takia?
”Olen kokenut harvoin sanallisia hyökkäyksiä. Minulla on paksu nahka, mitä kyllä tarvitaan.”
– Nainen, Uusimaa
”Vastaan nykyään ”sanallisiin hyökkäyksiin” virneellä tai osoittamalla muulla tavalla, etten minä ole se altavastaaja.”
– Nainen, Pohjanmaa
Syrjintää ja sanallisia hyökkäyksiä on esiintynyt ja esiintyy kielen takia paljon yleisemmin kuin olisi voinut olettaa. Vain 38 prosenttia vastasi, ettei ollut joutunut kokemaan syrjintää lainkaan, 33 prosenttia kertoi kokeneensa syrjintää tai olleensa sanallisen hyökkäyksen kohteena muutaman kerran, 19 prosenttia joskus ja 10 prosenttia toistuvasti.
Näyttää selvältä, että vahvasti ruotsinkielisessä ympäristössä (Pohjanmaa ja ruotsinkieliset kotitaloudet) on koettu useammin syrjintää, ehkä oman (ruotsinkielisen) yksikielisyyden kohdatessa (suomenkielisen) yksikielisyyden. Kaksikielisillä on tietenkin yksikielisiä suurempi mahdollisuus olla joustava tällaisissa tilanteissa.
Lisäksi voidaan todeta, että naiset kokivat miehiä useammin kielellistä syrjintää, mutta samalla toistuvasti syrjintää kokeneiden miesten osuus on suurempi kuin naisten. Jää arvailujen varaan, johtuuko se siitä, että miehet vastaavat tällaisissa tutkimuksissa yleensä kärjistetymmin kuin naiset.
Eniten huomiota herättää kuitenkin se, että nuorempi ikäluokka (nuoremmalla tarkoitamme tässä yhteydessä ikäryhmää 18–50-vuotiaat) on kokenut syrjintää useammin kuin 51 vuotta täyttäneet ja etenkin 66 vuotta täyttäneet. Olisi voinut olettaa, että vanhempi ikäluokka olisi pitemmän aikaperspektiivinsä takia ehtinyt kokea enemmän syrjintää kuin nuorempi.
Vaikka kokemukset ovat kaukana takanapäin, ne ovat silti pysyneet mielessä, kuten tällä vastaajalla:
”Olen saanut turpaani nakkikioskijonossa… mutta siitä on jo 50 vuotta aikaa.”
Silti hän muistaa tapahtuman, vaikka rikoksen pitäisi olla jo vanhentunut.
Nuoremman ikäluokan suomenruotsalaisten kokema syrjintä voitanee selittää syrjintäkanavien lisääntymisellä. Kuitenkaan ei voida ohittaa selitystä, jonka mukaan sanalliset hyökkäykset ovat lisääntyneet erityisesti julkisessa tilassa, niin fyysisessä kuin virtuaalisessa maailmassa.
Vastaajia pyydettiin avoimessa kysymyksessä kuvailemaan tilanteita, joissa he ovat olleet syrjinnän tai sanallisen hyökkäyksen kohteena joko työssä tai vapaa-ajalla.
Tämä kysymys avasi kirjaimellisesti padot, ja kokemuksia ja muistoja alkoi tulvia vastausruutuun. Joskus tapahtumista oli kulunut jo aikaa, toisinaan ne olivat sattuneet äskettäin. Joissakin vastaajien kertomissa tapauksissa syrjintä oli jatkunut pitkään, toisinaan kyse oli ollut vain satunnaisesta piikittelystä. Ympäristöt ovat kuitenkin olleet melko samanlaisia.
Tietenkin on hyvin henkilökohtaista, miten kukin ymmärtää ja kohtaa syrjinnän. Se, minkä osa kokee huonoksi vitsiksi, on toisista sietämätön loukkaus. Olipa asia miten tahansa, seuraavat lainaukset antavat joitakin esimerkkejä syrjinnästä. Ne on otettu mukaan kuvaamaan syrjintäkokemusten moninaisuutta niin työpaikoilla kuin vapaa-aikana.
Täydentävänä kysymyksenä tähän kysymykseen tiedusteltiin, onko sellaisia tilanteita, missä vastaajat välttävät ruotsin puhumista. Puolella kaikista vastaajista jokaisella kolmella alueella (Uusimaa, Pohjanmaa ja Varsinais-Suomi) on enemmän tai vähemmän selkeä strategia tai tapa välttää ympäristön provosoimista olemalla puhumatta ruotsia. (Kysymykseen vastaamatta jättäneiden määrä on merkitty tähän taulukkoon. Luultavasti heitä on enemmän, vaikka voidaankin olettaa, että enemmistö ei ole voinut vastata kysymykseen tai on pitänyt sitä omalla kohdallaan epärelevanttina. Tietenkin osa vastaajista jättää muista syistä vastaamatta avoimiin kysymyksiin, esimerkiksi ajanpuutteen takia).
Useimmat ruotsin puhumista välttelevistä toimivat näin julkisessa tilassa (kadulla, torilla, taksijonossa, baarissa, linja-autossa ja junassa). Ajankohta on usein myöhään illalla ja sellaiset hetket, kun ympärillä on paljon päihtyneitä.
Osa välttyy sanallisilta hyökkäyksiltä, koska kaksikielisinä he voivat puhua vieraiden ihmisten kanssa aina suomea omassa maassaan. Suuri osa pohjalaisista kertoo, että he vaihtavat tähän strategiaan käydessään suomenkielisillä paikkakunnilla, erityisesti Helsingissä ja/tai Turussa. Mutta osa pohjalaisista noudattaa tiettyä varovaisuutta myös Vaasassa ja Kokkolassa.
Taulukko 1. Tilanteita, joissa vältetään ruotsin puhumista (alueittain).*
Kuva 16. Minusta on loukkaavaa, että suomenruotsalaisia kutsutaan ”paremmaksi väeksi”.
”Ruotsinkielinen parempi väki”?
Vastaajilla on paljon omakohtaisia kokemuksia suomenruotsalaisten usein kohtaamista ennakkoluuloista, stereotyyppisistä käsityksistä ja lisänimistä. Ilmaisuja kuten ”isä maksaa”, ”Suomessa puhutaan suomea”, ”ruotsinkielinen parempi väki” ja ”hurri” käytetään joskus ehkä humoristiseen sävyyn ja vanhasta tottumuksesta, mutta se ei tunnu sen vuoksi kuulijasta yhtään vähemmän loukkaavalta.
Kyselylomakkeen asennebarometrissa pyydettiin ottamaan kantaa seuraavaan suoraan väitteeseen: Koen loukkaavana, että suomenruotsalaisia kutsutaan ”paremmaksi väeksi”.
Ilmaisu on tuttu, minkä vastausaste osoittaa, ja kaikilla vastaajilla oli sanonnasta spontaani mielipide. Sekä ruotsin- että suomenkielisten lähiympäristö kokee sen usein loukkaavana. Vanhempi ikäluokka suhtautuu kliseeseen kielteisemmin kuin nuorempi, samoin naiset reagoivat sanontaan miehiä kielteisemmin.
”Kuulen kommentteja ”paremmasta väestä”, kun ruotsinkielinen palvelu joudutaan räätälöimään ja se maksaa enemmän etäisyyksien ja pienempien asiakasmäärien takia.
– Nainen, Varsinais-Suomi
”Minut on työpaikalla esitetty näin: ”Tämä on x, hän on sitä svenska talande bättre folkia!””
– Nainen, Uusimaa
”Joskus sattuu, että joku vinoilee ”svenskatalande bättre folkin” kustannuksella niin työssä kuin vapaa-ajalla.”
– Nainen, Varsinais-Suomi
”Saan kuulla melko usein, miten isä maksaa ja olen paremmin puhuvaa väkeä – vaikka asun Kiinassa!”
– Mies, Uusimaa
Kuva 17. Olen harkinnut muuttavani Suomesta kieli-ilmapiirin takia.
Maastamuutto kieli-ilmapiirin takia?
Maastamuuttohalukkuus on ollut suomenruotsalaisten keskuudessa jo 1800-luvun lopusta lähtien huomattavasti suurempi kuin suomenkielisten parissa. Suomenruotsalaisilla kynnys muuttaa Yhdysvaltoihin ja Kanadaan sekä sodan jälkeen Ruotsiin on ollut ajoittain matala. Viime vuosina muuttoliike Ruotsiin on kasvanut, etenkin koulutettujen nuorten uusmaalaisten keskuudessa.
Työntötekijäksi on usein mainittu kieli-ilmapiiri laman ja sopivien työpaikkojen puutteen lisäksi. On epätodennäköistä, että kieli-ilmapiiri olisi ratkaiseva tekijä muuttopäätöstä tehtäessä. Oma kehno suomen kielen taito saattaa kuitenkin aiheuttaa epävarmuutta ja välillistä pelkoa syrjinnästä Suomen työmarkkinoilla, mikä voi olla merkittävä muuttopäätökseen vaikuttava tekijä.
On kuitenkin huomionarvoista, että noin 20 prosenttia vastaajista on jossain vaiheessa miettinyt muuttoa pois Suomesta kieli-ilmapiirin takia, vaikka suunnitelmat eivät ehkä koskaan ole toteutuneet. Silmiinpistävää on, että muutto-option käyttämistä harkitsevat erityisesti nuoret, jotka ovat aloittamassa työelämäänsä tai jo vakiinnuttaneet asemansa työmarkkinoilla. Kieli-ilmapiirin heikkeneminen vaikuttaa jopa asuinpaikan valintaan, mitä ei voi täysin sivuuttaa. Jos myös elää ruotsinkielisessä ympäristössä, ruotsinkielisessä kotitaloudessa, halukkuus muuttaa näkyy erityisen selkeästi.
On loogista olettaa, että muuttohalukkaat ja toisinaan ulkomaille muuttoa harkinneet ovat valinneet vaihtoehdon mahdolliseen muuttoon myötävaikuttava tekijänä, vaikka tätä vaihtoehtoa ei ole pidetty muuttoon eniten vaikuttavana tekijänä.
”Suomenruotsalaisen kulttuuriautonomian kulmakivi on koulu. Muuttaisin ehdottomasti maasta, jos lapsilleni ei taattaisi koulunkäyntiä ruotsiksi.”
– Mies, Uusimaa
”Ei meillä ole varaa siihen, että kaikki oikeasti monia kieliä osaavat muuttavat työn perässä naapurimaihin.”
– Nainen, Lappi