Suomen kieli-ilmapiiristä: Väärään suuntaan liukuportaissa

Tunne kun et voi puhua omaa äidinkieltäsi kotimaassasi

Vaasassa järjestettiin vuonna 2011 monikielisyyttä käsittelevä konferenssi, jossa katalaanin kielen asiantuntija Miquel Strubell vastasi eurooppalaisten vähemmistökielten tulevaisuutta koskevaan kysymykseen näin: ”Kielipolitiikan ajaminen on kuin matkustaisi liukuportaissa väärään suuntaan. Koskaan ei saa pysähtyä, sillä kehitys alkaa kulkea taaksepäin. On oltava aina varuillaan, herpaantumiseen ei ole varaa. Vähemmistökieli ei voi levätä laakereillaan.”

Vertaus liukuportaista tuli mieleeni nyt seitsemän vuotta myöhemmin, kun sain maamme kieli-ilmapiiriä käsittelevän tutkimuksen tulokset. Kyselytutkimuksen toteutti Aula Research Oy syksyllä 2018 suomenruotsalaisten parissa Ajatushautomo Agendan toimeksiannosta. Tulos oli osittain odotettu, mutta vastauksissa toistuneet asiat ja vastaajien into osallistua tutkimukseen tekee sekä vaikutuksen että huolestuttaa minua. Siitä tulee tämän raportin otsikko. Liukuportaat metaforana ei sovi pelkästään kielipolitiikkaan vaan myös yksittäiseen ihmiseen, joka kokee vastustusta puhumansa kielen takia.

Kieli-ilmapiiriä on 2000-luvun alusta lähtien mitattu mielipidetutkimuksilla, joiden tekemisestä olen vastannut (Barometri ja Språkbarometern-Kielibarometri, Åbo Akademi). Suuntaus on ollut selvä – yhä useammat suomenruotsalaiset kokevat kieli-ilmapiirin huonontuneen. Ilmapiiri on tosin koventunut yhteiskunnassamme ylipäätään, mikä näkyy sosiaalisessa mediassa, nimettöminä yleisönosastokirjeinä ja populistisesti värittyneenä politiikkana sekä yhden asian liikkeinä.

Samaan aikaan monet suomenkielisten keskuudessa tehdyt asennemittaukset osoittavat, että enemmistö pitää maan kaksikielisyyttä ja ruotsin kielen asemaa luonnollisena osana Suomea. Kyseessä on kuitenkin hiljainen enemmistö, ja tämän päivän monenkirjavassa mediaympäristössä vain äänekkäät näkyvät ja kuuluvat.

Ennen kyselytutkimuksen laatimista Ajatushautomo Agenda otti minuun yhteyttä, koska se halusi kuulla mielipiteeni lomakkeessa esitettävistä kysymyksistä. Esitin melko paljon huomautuksia, jotka otettiin lomakkeen laatimisessa huomioon. Kun materiaali oli kerätty, Agenda pyysi minua tekemään siitä käsillä olevan analyysin ja raportin.

En ole millään muulla tavalla ottanut osaa materiaalin hankkimiseen tai menetelmän valintaan eikä minulla ole yksityiskohtaista tietoa siitä, miten materiaali on koottu. Kaikki tietomateriaali on kuitenkin annettu käyttööni sekä käsitellyssä että käsittelemättömässä muodossa. Aineistosta tehdyt analyysit ovat kuitenkin luonteeltaan sekundaarianalyyseja.

Materiaali ja menetelmä

Aula Research Oy toteutti kansalaiskyselyn loka- ja marraskuussa 2018 verkkopohjaisena kyselytutkimuksena. Kyselyyn vastasi 1154 ruotsinkielistä henkilöä, jotka asuvat pääasiassa Helsingissä, Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Jokaiselta alueelta kyselyyn osallistui 200–300 vastaajaa.

Otos ei siis ole täysin suomenruotsalaisten kotikuntien mukainen. Vaikka alueellinen tasapaino on tyydyttävä (pois lukien Ahvenanmaa), kaupunkiväestö ja nuori väestönosa ovat hieman yliedustettuina. Ilmiö on yleinen verkkokyselyissä. Perinteisten postitse lähetettävien kyselylomakkeiden ongelma on, etteivät ne yleensä innosta nuoria vastaamaan, minkä vuoksi vanhempi ikäluokka on niissä yliedustettuna. Jos vastauksissa olisi suurta vaihtelua, voisivat tällaiset poikkeamat edustavuudessa olla ratkaisevia. Tämän tutkimuksen tulokset ovat kuitenkin niin yksitulkintaisia, että edustavampi otantamenetelmä ei olisi luultavasti muuttanut vastauksissa toistuneita asioita kuin marginaalisesti. Analyysissa on kuitenkin käsitelty eroja, jotka liittyvät sukupuoleen, ikään, alueeseen ja kotitalouden kieleen. (Taustamuuttujat kuten koulutus, ammatti ja tulot eivät selitä tuloksia yksiselitteisesti, minkä vuoksi ne on jätetty kokonaan tämän analyysin ulkopuolelle.)

Aula Research Oy totesi tutkimuksen herättäneestä mielenkiinnosta seuraavaa:

”Tutkimus innosti suomenruotsalaisia osallistumaan tavalla, jota on harvoin nähty, ja kysely herätti valtavaa kiinnostusta. Aihetta pidettiin erittäin mielenkiintoisena, ajankohtaisena ja tärkeänä. Monet vastaajat ottivat yhteyttä Aulaan keskustellakseen ruotsin kielen asemasta nykypäivän Suomessa. Tutkimus innosti vastaajia kertomaan myös kokemuksistaan maamme kieli-ilmapiiristä ja antamaan aiheesta ennätysmäärän kommentteja.”

Vastaustyypit esitetään pääasiassa kaavakuvin ja suorin lainauksin. Mukana oli viisi avointa kysymystä, joihin annettiin yhteensä noin 3 000 erillistä vastausta. Annetut esimerkit eivät ole sen vuoksi tyhjentäviä vaan kvalitatiivisia. Ne kuvaavat pikemminkin kokemusten laajaa kirjoa kuin niiden suoraan mitattavissa olevaa esiintymistä.

Kyselylomake koostui muilta osin kysymyksistä, joissa oli valmiit vastausvaihtoehdot. Pääsääntöisesti käytössä oli viisiportainen Likertin asteikko, jonka avulla kartoitettiin vastaajien kokemuksia ja mielipiteitä kieli-ilmapiiristä ja siihen liittyvistä asenteista. On luonnollista, että tällainen kyselylomake saa erityisesti ne vastaajat innostumaan, joilla on selkeitä näkemyksiä ja kokemuksia siitä, millaista on olla ruotsinkielinen Suomessa. Kokemukset syrjinnästä ja erilaisista syrjintätilanteista eivät aina ole tuoreita, mutta ne kertovat pikemminkin asenteista ja siitä, miten kaksikielisyyttä ei aina pidetä itsestään selvänä asiana kaksikielisessä Suomessa. Lähes kaikki vastaajaluokat jakavat samat kokemukset hieman eri suhteessa, mikä tekee materiaalista uskottavan.

Monet suomenruotsalaiset riippumatta iästä, sukupuolesta, koulutuksesta, ammatista ja asuinpaikasta pitävät kiinni oikeudestaan käyttää ruotsia luontevasti erilaisissa tilanteissa, mutta he kokevat voimakasta tai tilapäistä vastarintaa, minkä vuoksi heidät pakotetaan ikään kuin matkustamaan liukuportaissa väärään suuntaan. Jos he pysähtyvät ja antavat periksi, vaarana on kielen marginalisoituminen.

Muutama tekninen huomautus. Kaavakuvissa alueita on viisi: Pääkaupunkiseutu (johon kuuluu Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunki), muu Uusimaa itäosan Loviisasta lännen Hankoon, Turunmaa (Varsinais-Suomi), johon kuuluu Turku, Parainen ja Kemiön saari, sekä Pohjanmaa, johon kuuluu kaikki 14 suomenruotsalaisten asuttamaa kuntaa etelän Kristiinankaupungista pohjoisen Kokkolaan. Suomenkielisiin kuntiin kuuluvat kielisaarekkeet kuten Tampere ja Pori, niin kutsutut ympäristökunnat kuten Tuusula ja Kaarina sekä kokonaan suomenkieliset kunnat muualla Suomessa. Näillä alueilla on myös suuria paikallisia eroja yksi- ja kaksikielisyydessä.

Lainauksiin on liitetty tieto sukupuolesta ja alueesta, jolla vastaaja asuu. Huomaa, että pääkaupunkiseutu kuuluu Uudenmaan maakuntaan.

Vielä pari sanaa Gunillasta

Tämä raportti on omistettu Gunillalle.

Nimittäin usein kun soittaa julkiseen palveluun saa vastauksen ”Voitko soittaa huomenna, kun ”Kunilla” on paikalla – hänhän puhuu ruotsia!”

Tässä jaksossa käsitellään ruotsin kielen asemaa yleisesti nyt ja lähivuosina. Erityisesti pohditaan, miten ruotsin kielen aseman on koettu kehittyneen Sipilän hallituskaudella.

Kokemuksia ruotsin kielen asemasta tämän päivän Suomessa

Selvä enemmistö kokee ruotsin kielen aseman huonoksi. Jopa kolme neljästä kokee ruotsin kielen aseman olevan tällä hetkellä melko huono tai erittäin huono. Jopa 19 prosenttia kokee ruotsin kielen aseman olevan erittäin huono, kun taas 55 prosenttia on valinnut vaihtoehdon melko huono.

Yksi neljästä kokee ruotsin kielen aseman Suomessa melko hyvänä. Kenenkään mielestä ruotsin kielen asema ei ole erittäin hyvä. Miesten ja naisten mielipiteissä ei ole merkittävää eroa. Miehet vastaavat hieman useammin kielen aseman olevan melko hyvä, mutta tilanne on miesten mielestä myös erittäin huono hieman naisia useammin. Miehillä on tällaisissa mittauksissa taipumus antaa useammin ääripäätä edustavia vastauksia, kun taas naisilla on taipumus vastata neutraalimmin.

Ikäryhmien välillä on sen sijaan merkittäviä eroja. Yleisesti ottaen  nuoret kokevat kielitilanteen vähemmän hälyttävänä kuin vanhempi ikäluokka. Mitä vanhempi vastaaja on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän näkee kielitilanteen huonona.

Se selittyy osittain vanhemman väestön pitemmällä aikaperspektiivillä, mutta myös heidän suuremmalla yksikielisyyden asteellaan ja heikommalla suomen kielen taidollaan, minkä vuoksi he ovat arkielämässä haavoittuvampia kuin aidosti kaksikieliset. (Nuoremmilla vastaajilla on kuitenkin enemmän kokemuksia kielen takia tapahtuvasta syrjinnästä kuten näemme myöhemmin.)

Pohjanmaa poikkeaa tässä muista alueista. Pohjanmaalla on sama käsitys

iästä riippumatta, kun taas muilla vahvasti kaksikielisillä tai suomenkielisillä paikkakunnilla on ruotsin kielen asemasta sitä kielteisempi käsitys mitä vanhempi vastaaja on. Nuoret taas eivät yleensä näe tilannetta yhtä synkkänä.

Tämä asenne korreloi oman lähiympäristön ruotsinkielisyyden asteen kanssaalkaen perheyksiköstä, minkä vahvistaa se tosiasia, että kaksikielisessä tai suomen kielen hallitsemassa taloudessa asuvilla on myönteisempi kuva ruotsin kielen asemasta kuin niillä, jotka elävät yksikielisissä ruotsinkielisissä kotitalouksissa ja ruotsinkielisessä ympäristössä.

Kuva 1. Mitä mieltä olet ruotsin kielen asemasta Suomessa tällä hetkellä?

”Istuva hallitus ajaa vähemmistöjen yli.”

– Nainen, Varsinais-Suomi

”On tärkeää osata kieliä. Hallitus yrittää nyt kaikin keinoin tyhmentää kansaa, jotta sitä olisi helpompi hallita.”

– Mies, Uusimaa

Kuva 2. Miten ruotsin kielen asema on mielestäsi kehittynyt Suomessa nykyisen hallituksen toimikaudella Juha Sipilän ollessa pääministerinä?

”Me ruotsinkieliset emme halua enemmän, vaan yhtä paljon. Se ei liene liikaa vaadittu? Ehkä se on tälle hallitukselle ylitsepääsemätön asia?”

– Nainen, Pohjanmaa

”Minua hävettää, että hallituksessamme istuu Sampo Terhon kaltaisia tyyppejä!”

– Nainen, Uusimaa

Ruotsin kielen asema Sipilän hallituskaudella

Kaksi kolmesta suomenruotsalaisesta on sitä mieltä, että ruotsin kielen asema on huono ja että se on muuttunut huonommaksi Sipilän hallituskauden aikana.

Jopa 82 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että ruotsin kielen asema on huonontunut nykyisen hallituksen aikana Juha Sipilän ollessa pääministerinä. Kysymys kuului: Miten ruotsin kielen asema on mielestäsi kehittynyt Suomessa nykyisen hallituksen toimikaudella Juha Sipilän ollessa pääministerinä. Asteikolla ”paljon parempi”, ”hieman parempi”, ”ei muutosta”, “hieman huonompi”, ”paljon huonompi” useimmat (45 prosenttia) valitsivat jälkimmäisen vaihtoehdon.

Kenenkään mielestä tilanne ei ole muuttunut paljon paremmaksi ja vain yhden prosentin mielestä ruotsin kielen asema on jonkin verran parantunut. Vastaajista noin yksi kuudesta (15 %) ei ole huomannut mitään muutosta ruotsin kielen asemassa tällä hallituskaudella.

Nuoremmat sukupolvet näkevät kielen aseman hieman parempana kuin vanhemmat. Merkittävää ja mielenkiintoista on, että suurimman muutoksen ovat kokeneet pohjalaiset, ennen kaikkea uuden sairaalamallin takia, minkä vuoksi Vaasan keskussairaala ei saanut laajaa päivystystä. Pitkän poliittisen kiistelyn jälkeen, johon kuului niin nimilistoja, keskusteluita kuin lobbaamista, eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta äänesti 18.10.2018, ettei Vaasan keskussairaala saa laajaa päivystystä. Äänet jakautuivat 9–7. Pohjanmaan ruotsinkielisissä lehdissä keskustelun aallot löivät korkeina ja kritiikki kohdistui erityisesti hallituspuolueisiin, etenkin keskustaan ja Juha Sipilään. Monista oli aivan selvää, että keskusta on ollut avoimesti Seinäjoen puolella Vaasaa vastaan. (Lue lisää Anne Suomisen pamfletista Sipilän hallitus ja ruotsin kieli, Agenda).

Myös keskustelut poliisilaitoksista, käräjäoikeuksista ja kantateistä (valtatie 8) nähdään ruotsinkielisten ja erityisesti ruotsinkielisen Pohjanmaan vastaisena politiikkana. Tätä taustaa vasten, jossa erityisesti ”kattavien hoitopalveluiden saaminen ruotsiksi” on nähty maassamme lähes symbolisena ruotsin kielen asemaa kuvaavana kysymyksenä, ei ole yllättävää, että tulos on mitä se on. Keskustelu levisi luonnollisesti myös muihin maakuntiin, ja RKP:n ollessa oppositiossa on selvää, että suomenruotsalaisiin on laajasti vaikuttanut se puoluepoliittinen keskustelu, jota on käyty suomenruotsalaisissa tiedotusvälineissä tällä hallituskaudella.

Sipilän hallituksen kielipolitiikan seurauksia ei ole vielä juurikaan nähty käytännön tasolla, mutta se on todennäköisesti merkityksetön tekijä. Joka tapauksessa Sipilän hallituksen toimille ruotsin kielen aseman parantamiseksi annetaan selkeästi hylätty arvosana.

”Osallistumme kaikkiin ”talkoisiin”, jotka tämä hallitus on keksinyt, tismalleen samantasoisesti kuin enemmistöön kuuluvat. Talkoot koskettavat meitä mahdollisesti jopa enemmän, koska ruotsinkielistä palvelua vähennetään kaikilta aloilta, joilta vain keksitään.”

Nainen, Pohjanmaa

”Yle on hylännyt kokonaan julkisen palvelun tehtävänsä ruotsin kielellä, mikä on täysin Sipilän hallituksen linjan mukaista.”

– Mies, Uusimaa

Kuva 3. Miten uskot ruotsin kielen aseman kehittyvän Suomessa seuraavan viiden vuoden kuluessa?

Ruotsin kielen asema seuraavan viiden vuoden aikana

Suomenruotsalaiset suhtautuvat pessimistisesti ruotsin kielen asemaan tulevaisuuden Suomessa, mikä on johdonmukaista edellä esitetyn perusteella.

Kysymykseen liittyy tietenkin monia eri ulottuvuuksia ja erilaisia näkökulmia. Useimmat pohtivat todennäköisesti ruotsin kielen juridista asemaa ja ruotsia yhtenä maan kansalliskielenä. Yhtenä ulottuvuutena kysymykseen kuuluu luonnollisesti myös ajatus ruotsista toimivana kommunikointikielenä sekä ruotsin näkyvyys julkisessa tilassa ja tietenkin ruotsinkielisen toiminnan tukeminen Suomessa, aina yleissivistävästä koulutuksesta kulttuuriin. Kielen tulee olla olemassa monilla elämänalueilla voidakseen elää ja kehittyä. Muutokset sekä julkisessa että yksityisessä sfäärissä ovat viime vuosina johtaneet niin kutsuttuun domeenien menetykseen. On kysytty, kuinka monta domeenin menetystä ruotsin kieli kestää ennen kohtalonhetkeä. Kaikki eivät kuitenkaan jaa tätä näkemystä. Monet näkevät synkkiä pilviä, mutta heidän mielestään ruotsin kielen olemassa oloon Suomessa on edelleen edellytykset ja resurssit, vaikka paikallinen vaihtelu on suurta.

Kaksi kolmesta vastaajasta (67 prosenttia) uskoo, että ruotsin kielen asema seuraavan viiden vuoden aikana heikkenee jonkin verran (47 %) tai paljon (20 prosenttia). Kysymyksestä on jätetty pois se 5 prosenttia vastaajista, joka ei ole vastannut kysymykseen. Vain joka kymmenes eli 10 prosenttia on sitä mieltä, että ruotsin kielen asema paranee jonkin verran (9 prosenttia) tai paljon (1 prosentti). Lähes yksi viidestä uskoo, että tilanne pysyy ennallaan eikä huonone tai parane. Vastaustrendeissä ei ole suuria eroja. Nuoret ovat jonkin verran vähemmän pessimistisiä kuin vanhempi sukupolvi ja alueellisesti Helsinki poikkeaa hieman muista alueista, sillä pessimistisiä on pääkaupungissa hieman vähemmän kuin muualla.

Kuva 4. Oletko huolissasi ruotsin kielen asemasta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ja maakuntauudistuksen toteutumisen jälkeen?

Tässä osiossa käsitellään ruotsinkielisten palveluiden tarvetta julkisella sektorilla ja palveluista saatuja kokemuksia. Yksityisen sektorin tuottamia palveluita käsitellään ainoastaan marginaalisesti, koska kielilaki koskee ensisijassa kunnan ja valtion tuottamia palveluja.

Avoin kysymys “Millä aloilla on tärkeää, että palveluja on saatavana ruotsin kielellä?” antoi selkeän ja yksiselitteisen vastauksen. Kun käytetään avoimia kysymyksiä, joissa ei ole valmiita vastausvaihtoehtoja, vältetään ohjailemasta vastauksia liikaa. Kyselyn tekijä voi unohtaa sisällyttää tutkimukseen jonkin vastaajille tärkeän osa-alueen. Myös sellaisille vastaajille, joilla on erityistarpeita, on annettava mahdollisuus kertoa mielipiteensä omin sanoin. Sillä ei ole välttämättä vaikutusta vastaustrendiin yleisesti, mutta sillä on merkitystä yksittäiselle vastaajalle.

Sosiaali- ja terveydenhuollon mainitsi siis oma-aloitteisesti 72 prosenttia, ”kaikki viranomaiset” vastasi 31 prosenttia ja koulutuksen mainitsi 27 prosenttia. Vastaukset eivät olleet toisensa poissulkevia. Keskimäärin vastaajat mainitsivat 2,5 alaa.

”Terveyden- ja sairaanhoito (kaikki tasot), 112, poliisi, palokunta, päivähoito, koulut, vanhainkodit, verotoimisto, Kela, pankit, posti, vakuutusyhtiöt, perintätoimistot, ulosottoviranomaiset, tuomioistuimet, asianajajat, ammattiliitot, liikenneyhteydet (bussi, juna, lentokone, taksi, yhteysveneet, matkapuhelin- ja verkkoyhtiöt) sähköyhtiöt, ravintolat, kahvilat, hotellit, huoltoasemat, katsastusyritykset, tavaratalot, kaupat, tilapuodit, teatterit, elokuvateatterit, kioskit, uima-altaat…”

– Nainen, Uusimaa

Tämä vastaaja kuvailee tyhjentävästi, kuinka tärkeää ruotsinkielisen palvelun saaminen on muillakin elämänaloilla kuin julkiseen sektoriin kuuluvilla. Kysely osoitti, että monet vastaajat eivät tee eroa kielilain piirissä olevan julkisen palvelun ja yksityisen sektorin tuottamien palveluiden välillä (yksityisellä sovelletaan vain tiettyjä muodollisia sääntöjä muun muassa sisältö- ja varoitustekstien ja liiton sopimusten kääntämisestä).

Mukana oli myös toista ääripäätä kartoittava kysymys, joka provosoi osaa vastaajista. Se oli mukana, jotta vastaajat voisivat kertoa, onko sellaisia aloja, joilla ruotsinkielistä palvelua ei tarvita tai joilla se ei ole tärkeää. Se kuului seuraavasti: Millä aloilla ei haittaa, että palvelua EI saa ruotsiksi?

Lähes puolet eli 47 prosenttia vastasi spontaanisti, ettei tällaisia aloja ole olemassa. Kysymys itsessään  provosoi (oikeutetusti) joitakin vastaajista:

”Ihan totta, tyhmä kysymys, mikä kysymys, täysin todellisuudelle vieras kysymys.”

”Kukaan ei voi antaa pikkusormea tällä tavalla tietämättä, että kohta koko käsi viedään!”

”Mitä palvelua suomenkieliset eivät halua suomeksi?”

”Mikään kieli ei voi säilyä elävänä, jos se kutistuu yhteen tai muutamaan alaan.”

– Nainen, Uusimaa

”Kysymys on outo. Siinä oletetaan, että kaikki ruotsinkieliset pystyvät automaattisesti vaihtamaan suomen kieleen.”

– Mies, Uusimaa

Kuva 5. Mitä seuraavista kunnallisista/julkisista palveluista on mielestäsi tärkeä saada omalla äidinkielellään?

Alat, jotka kaikesta huolimatta mainittiin, kuuluivat lähes yksinomaan yksityiseen sektoriin:

– Kaupat/liikkeet/ruokakaupat/vähittäiskauppa 21 %

– Ravintolat/vapaa-aika ja muu viihde/kampaajat, kosmetologit, automekaanikot, siivoojat/huoltoasemat 11 %

– Yksityiset (pienet) toimijat/ei-valtiolliset tai kunnalliset toimijat 10 %

Humoristisia ja enemmän tai vähemmän kaukaa haettuja vastauksia annettiin myös:

”Vankeinhoitolaitos, eläinten kasvatus, urheiluselostukset, Tapparan kotipelit, Perussuomalaisten toimisto, valmistusteollisuus, EU:n lomakkeet, roskien nouto ja katujen puhtaanapito”

Konkreettiset seurantakysymykset antoivat oikeastaan samat tulokset. Vastausvaihtoehdot olivat valmiina, mikä mahdollisti vastausten selkeämmän määrällisen luokittelun.

Kysymykseen “Mitä seuraavista kunnallisista/julkisista palveluista on mielestäsi tärkeä saada omalla äidinkielellään?”, ohjeena valita 2–3 vastausvaihtoehtoa, annettiin keskimäärin kolme vastausta. Se osoittaa, että vaihtoehtojen löytäminen ei ole vaikeaa, vaikeus on pikemminkin vaihtoehtojen karsimisessa ja vaihtoehtojen priorisoimisessa.

Se osoittaa, että tämäntyyppisiin kysymyksiin ei ole vaikea vastata. Suurimmalle osalle on selvää, että ruotsinkielisten palveluiden tulisi toimia useimmilla yhteiskunnan alueilla. Tosin jotkut palvelut ovat tärkeämpiä kuin toiset.

Terveyden- ja sairaanhoito hallitsee selvästi vastauksissa. Jopa 72 prosenttia mainitsee sen oma-aloitteisesti ja vastausvaihtoehtoja annettaessa jopa 84 prosenttia valitsee sen. Näin selkeä vastaustrendi ei yllätä. Samanlaisia tendenssejä on esiintynyt aikaisemminkin sekä Barometrissä ja Kielibarometrissä.

Selitykseksi voidaan nostaa kaksi seikkaa. Terveyden- ja sairaanhoidon potilaana ihmiset tuntevat yleensä olonsa haavoittuvaisiksi, oma terveys huolettaa ja epävarmuus on läsnä kielestä riippumatta. Potilas haluaa saada selkeää tietoa terveydestään ja tuntea olonsa turvalliseksi. Potilaan tai henkilökunnan ontuva kielitaito lisää epävarmuutta ja turvattomuuden tunnetta. Hoitotilanteessa on tärkeää ymmärtää ja tulla ymmärretyksi.

Kuva 6. Koetko saaneesi huonompaa palvelua äidinkielesi vuoksi käyttäessäsi kunnallisia/julkisia palveluita?

Monet suomenruotsalaiset tunnistavat tilanteen. Jos terveydenhuollon ammattilainen, vaikka hänen asenteensa olisi ystävällinen, ei ymmärrä kielen vivahteita, potilas tuntee olonsa epävarmaksi. Jos hän ei myöskään täysin ymmärrä, mitä hoitohenkilökunta yrittää kertoa, epävarmuuden ja turvattomuuden tunne vain kasvaa.

Jos tarjoutuu itse vaihtamaan kieltä tai sitä pyydetään potilaalta, voi tuntea painetta osata puhua täydellistä suomea. Tietenkin on paljon sellaisia suomenruotsalaisia, jotka ovat niin kaksikielisiä, että hallitsevat sanaston sujuvasti molemmilla kielillä. Mutta kaksikielisilläkin on harvoin yhtä hyvä sanavarasto kaikilta aloilta. Oma työ automekaanikkona, myyjänä, taksinkuljettajana, maanviljelijänä, opettajana, pankkivirkailijana tai insinöörinä sujuu molemmilla kielillä, mutta erikoisalan termit ja harvoin käytetty sanasto voivat aiheuttaa hankaluuksia.

Auton vieminen huoltoon edellyttää vahvaa kaksikielisyyttä, kun korjaajalle pitää selittää, että sylinterin tiiviste, kaasutin ja tuulilasinpyyhkimet on tarkistettava.

Kuinka moni tietää tältä istumalta, miten sappi, keuhkot, luunmurtuma, nenäverenvuoto ja sydämen vajaatoiminta sanotaan suomeksi? Tai mitä sanat happinaamari, haima, umpisuoli tai sikiö tarkoittavat ruotsiksi. Suomen ruotsinkielisten asukkaiden yhteistyöelin Svenska Finlands folkting on kiinnittänyt huomiota tähän ongelmaan ja laatinut pienen sanalistan terveydenhuoltoalan opiskelijoille.

Koetko saaneesi huonompaa palvelua äidinkielesi takia käyttäessäsi kunnallisia/julkisia palveluita (esimerkiksi kunnallisia terveyspalveluita)?

Joka viides vastaaja (20 %) on kokenut toistuvasti saaneensa huonompaa palvelua äidinkielensä vuoksi. Lisäksi 29 prosenttia (lähes kolme kymmenestä) on kokenut saaneensa huonompaa palvelua joskus ja 19 % satunnaisesti. Yhteensä siis 68 prosenttia eli kaksi kolmesta on kokenut saaneensa huonompaa palvelua äidinkielensä vuoksi. Eri vastausryhmien välillä ei ole suuria eroja. Pohjalaisilla on kaiken kaikkiaan vähiten kokemusta kielen takia saadusta huonosta palvelusta.

Vastaajien kokemuksia kuvaavista avoimista vastauksista alueellisesti koostettu otos.

UUSIMAA

Kuva 7. Missä seuraavissa kunnallisissa/julkisissa palveluissa ruotsinkielinen palvelu toimii mielestäsi hyvin? Voit valita useita vaihtoehtoja.

VARSINAIS-SUOMI

POHJANMAA

Alat, joilla kielelliset palvelut (ja kielilaki) toimivat ilman suurempia ongelmia ovat aloja, jotka myös käytännön tasolla on organisoitu kielelliseltä pohjalta. Näihin aloihin kuuluu suurin osa opetustoimesta, esimerkiksi peruskoulu, päivähoito, ammatillinen koulutus ja korkeakoulutus.

Tyytyväisiä ollaan myös terveydenhuoltoon, vanhustenhoitoon ja sosiaalipalveluihin sekä oikeuslaitokseen, poliisiin ja pelastuslaitokseen, mutta tyytyväisyys rajoittuu kuitenkin vahvasti ruotsinkielisiin alueisiin, varsinkin ruotsinkieliseen Pohjanmaahan.

”Kaikilla aloilla tulisi asiakkaalle voida tarjota sujuvaa ja ystävällistä palvelua millä kielellä tahansa. Asenne ei asu kielitaidossa, mutta on hyvin paljon helpompaa antaa hyvää palvelua, jos osaa useita kieliä. Meillä on hyvä kieltenopetus useimmissa Suomen kouluissa. OPETTAKAA KAIKILLE SUOMEN LAPSILLE, ETTÄ ON TÄRKEÄÄ OPPIA KIELIÄ, aloittakaa neuvolasta, sen kautta tavoittaa sekä isät että äidit.”

– Nainen, Pohjanmaa

”Kuusivuotias lapsenlapseni puhuu ruotsia, suomea ja englantia. Hän on saanut kielet ilmaiseksi vanhemmiltaan, päiväkodista ja it-maailmasta.”

– Nainen, Pohjanmaa

”Haluan, että meidät kasvatetaan suomalaisiksi, ei suomen- tai ruotsinkielisiksi. Molempi parempi!”

– Mies, Uusimaa

”Sillä on aina väliä, mutta yksityiset toimijat, jos ne eivät hoida jotakin julkista tehtävää, valitsevat itse tarjoamansa kielet. Ymmärrän sen. Silloin on asiakkaan tehtävä äänestää halutessaan jaloillaan ja osoittaa, että ruotsiin kannattaisi panostaa.”

– Mies, Varsinais-Suomi

Suomenruotsalaisella identiteetillä on monia muotoja. Siihen vaikuttavat usein paikalliset perinteet ja kieliolosuhteet sekä tietenkin myös yksilön kaksikielisyyden aste ja elämäntilanne. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin todeta, että suomenruotsalainen identiteetti on vahva ja vakaa riippumatta siitä, miten sitä mitataan.

Tässä luvussa käsitellään kysymyksiä, jotka liittyvät suomenruotsalaiseen kulttuuriin ja ruotsin kielen asemaan Suomessa. Lisäksi käsittelemme niitä toimia, joita suomenruotsalaiset tekevät säilyttääkseen ruotsin kielen Suomessa näkyvänä osana yhteiskuntaa sekä välittääkseen kielen seuraavalle sukupolvelle.

Reilusti yli 90 prosenttia vastaajista taustasta riippumatta katsoo, että on tärkeä vaalia ruotsin kielen asemaa ja suomenruotsalaista kulttuuria. Osa vastaajista on myös halunnut kertoa tarkemmin ajatuksistaan.

Kuva 10. Asioin mieluiten paikoissa, joissa tiedän saavani palvelua ruotsiksi.

”Olen täysin kaksikielinen, mutta minulle kyse on kulttuurista, lisäksi haluan siirtää ruotsin kielen lapsilleni.”

– Nainen, Uusimaa

”On tärkeää korostaa kulttuuria identiteetin kehityksen vuoksi, kyse on kuulumisesta johonkin.”

– Nainen, Pohjanmaa

”Ruotsinkielinen kulttuuri tulee säilyttää.”

– Mies, Uusimaa

”Kulttuuria on tärkeää korostaa identiteetin kehityksen vuoksi – kyse on kuulumisesta johonkin.”

– Nainen, Pohjanmaa

Yhtä itsestään selvää on, että lapset kasvatetaan ruotsin kielellä ja heille valitaan ruotsinkielinen päivähoito ja koulu. Myös kaksikielisissä ja suomen kielen hallitsemissa kotitalouksissa on ruotsinkielisen päiväkodin ja koulun antama tuki itsestäänselvyys, vaikka ne eivät aina sijaitsekaan kohtuullisen matkan päässä.

Kuinka tärkeää on, että myös yksityisellä sektorilla on saatavana ruotsinkielisiä palveluita? Valitaanko ruotsinkielinen palvelu periaatteesta vai onko sillä edes merkitystä, sillä monet suomenruotsalaiset ovat kaksikielisiä ja käyttävät enimmäkseen suomea työelämässä?

Suoraan kysymykseen, vaikuttaako ruotsinkielisen palvelun saaminen asiointipaikan valintaan saa hieman erilaisia vastauksia. Ruotsinkielisessä ympäristössä ja ruotsinkielisissä kotitalouksissa asuvat (joiden kaksikielisyys on vähäisempää) ovat kielellisesti johdonmukaisempia valinnoissaan.

Kaikki muu olisi jokseenkin epäloogista.

On tietenkin helpompaa vaatia johdonmukaisesti ruotsinkielistä palvelua, jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Mitä yksikielisempi on, sitä riippuvaisempi tietenkin on ruotsinkielisestä palvelusta. Sen vuoksi ei ole mitenkään yllättävää, että ympäristössä, jossa ruotsinkielistä palvelua on saatavana, ollaan johdonmukaisempia omissa valinnoissaan.

Kaksikielisessä ja suomen hallitsemassa ympäristössä ollaan paljon joustavampia, koska sama joustavuus on näille ihmisille ominaista niin työssä, kotona kuin vapaa-ajalla.

”Puhun suomea poikani kanssa, jotta hän oppisi kielen, asun ruotsinkielisellä paikkakunnalla.”

– Nainen, Pohjanmaa

”Kielellinen identiteetti vahvistuu ainoastaan johdonmukaisessa kieli-ilmapiirissä.”

– Mies, Varsinais-Suomi

”Toivoisin, että lapseni oppivat ilmaisemaan itseään sujuvasti suomeksi.”

– Mies, Pohjanmaa

”Valitettavasti on tavallista, että suomi alkaa hallita ja suomenruotsalainen identiteettimme ja omat perinteemme katoavat.”

– Nainen, Pohjanmaa

Kuva 11. Vaadin palvelua ruotsiksi.

”Kanssakäyminen suomenkielisten kanssa ja tutustuminen suomalaiseen kulttuuriin on antanut minulle uusia näkökulmia ja vahvistanut positiivisuutta ja suvaitsevaisuutta suomenruotsalaisessa identiteetissäni.”

– Nainen, Varsinais-Suomi

”Nuorten on tärkeä rakentaa vahva suomenruotsalainen identiteetti, jotta he voivat alkaa elää omaa elämäänsä tietäen, keitä he ovat.”

– Nainen, Uusimaa

”Päivystävä hammaslääkäri (syntynyt ulkomailla) oli sopeutunut niin hyvin Suomeen, että hän oli alkanut vihata ruotsin kieltä. Hän läksytti minua sanomalla ”Suomessa puhumme suomea”. Minä: ”Ja ruotsia.” Hän: ”Valitettavasti.” En maksanut laskua kun se tuli vaan lähetin valituksen. Johtaja lähetti minulle pahoittelumeilin, mutta tuskin hän piittasi asiasta.”

– Nainen, Uusimaa

On selvää, että suomenruotsalaisilla on erilaisia enemmän tai vähemmän tietoisia kielistrategioita ja tapoja käyttää kieltä arkipäivässään, mikä tietenkin pohjautuu kunkin suomen kielen taitoon ja lähiympäristössä puhuttuun kieleen.

Seuraavassa muutama esimerkki:

”Nykyään puhun ruotsia kovaan ääneen.”

– Mies, Varsinais-Suomi

”Aloitan aina ruotsiksi, mutta nykyään monet vastaavat englanniksi, valitettavasti!”

– Nainen, Uusimaa

”Jos olen kiireinen, saatan puhua heti suomea. Poliisin kanssa puhun aina suomea, muuten seuraukset voivat olla ikävät.”

– Mies, Varsinais-Suomi

”Olen vahvatahtoinen ihminen enkä taivu painostuksen alla.”

– Nainen, Pohjanmaa

”EN KOSKAAN vältä äidinkieleni puhumista.”

– Mies, Uusimaa

”Puhun aina ruotsia, avoimesti ja iloisesti.”

– Nainen, Uusimaa

”Kaksikielisenä reagoi melko helposti ympäristön kieleen ja valitsee kielen sen mukaan.”

– Mies, Uusimaa

”Haluan pitää kiinni oikeudestani puhua äidinkieltäni kaikissa tilanteissa.”

– Nainen, Pohjanmaa

”Silkasta mukavuudenhalusta aloitan puhumisen lähes aina suomeksi.”

– Mies, Varsinais-Suomi

”Yritän olla välttämättä, mutta kun minun täytyy ehdottomasti saada ääneni kuuluviin, valitsen suomen kielen.”

– Nainen, Uusimaa

”Kokeilen aina ensiksi ruotsin puhumista ja joskus saan yllättyä vastauksesta. Kerran esimerkiksi ulkomaalaistaustainen taksinkuljettaja vastasi minulle hyvällä, vaikkakin kankealla ruotsilla.”

– Nainen, Uusimaa

”Kun soitan johonkin julkiseen palveluun ja pyydän saada puhua ruotsia, joudun odottamaan puhelimessa 30 minuuttia ja kuulemaan lukemattomia kertoja ”hetkinen” ja sitten taas lisää odotusmusiikkia… ennen kuin julkinen palvelu lopettaa puhelun.”

– Mies, suomenkielinen Suomi

”Puhun täydellistä suomea ja saan asiat hoidettua suomeksi nopeammin. Se on minulta väärin, mutta terveyteni on ajoittain huono enkä jaksa tehdä asioita vaikeammiksi.”

– Nainen, Varsinais-Suomi

”Lähestyn 60 vuotta, enkä välitä vähääkään, kuka on mitäkin  mieltä siitä, että puhun äidinkieltäni.”

– Nainen, Uusimaa

Kuva 12. Otan aktiivisesti osaa ruotsin kielestä käytävään julkiseen keskusteluun.

Kuva 13. Poliittisissa vaaleissa äänestän ehdokkaita, jotka tekevät työtä ruotsin kielen hyväksi.

Jos uskoo vastaajia itseään, he osallistuvat aktiivisesti ruotsin kielestä käytävään julkiseen keskusteluun. Selkeä enemmistö sanoo olevansa aktiivinen keskustelija. Julkista keskustelua käydään tänä päivänä erilaisilla foorumeilla ja siinä on monia ulottuvuuksia. Tuloksia ei tule siksi ylitulkita, vaikka osallistuminen ei näy perinteisissä medioissa, kuten sanomalehtien yleisönosastoilla. Tulosta tulisi mieluummin tulkita niin, että monilla suomenruotsalaisilla on tänä päivä valmius puolustaa ruotsia eri yhteyksissä, joissa puolustaminen on paikallaan.

Kielelle annettu merkitys poliittisissa vaaleissa vahvistaa sitä kuvaa, jonka olemme jo saaneet suomenruotsalaisten kielellisistä valinnoista. Kieli on tärkeä tekijä vaaliuurnilla. Yli 90 % sanoo äänestävänsä ehdokasta, joka edistää ruotsin kielen asemaa. Naisille se on jonkin verran tärkeämpää kuin miehille.

Vanhemmalle ikäluokalle (51+) kieli on tärkeämpi kuin nuoremmalle, mutta kyse on vain aste-eroista. Ruotsin vahvemmin hallitsemassa ympäristössä vastaus on selkeämpi.

Jopa huomattavan suuri joukko suomenruotsalaisia on sitä mieltä, että suomenruotsalaisten tulisi hankkia enemmän lapsia ruotsin kielen aseman vahvistamiseksi Suomessa. Tällaisen kysymyksen kohdalla on riski vastausten ylitulkinnasta. Jos on antanut “ruotsimielisen” vastauksen, voi olla vaarana jatkaa aloittamallaan linjalla loppuun asti. Vastausta voi tulkita myös niin, että pidetään hyvänä asiana, jos suomenruotsalaisten syntyvyys takaa suomenruotsalaisten määrän kasvun. Mutta mielellään muut voisivat hoitaa sen! Vastaajista etenkin vanhempi ikäluokka kannattaa suomenruotsalaisten syntyvyyden lisäämistä.

Lopuksi vastakkaiseen kysymykseen, pitäisikö suomenruotsalaisten oppia suomea, jotta kaksikielistä (lue ruotsinkielistä) palvelua ei enää tarvittaisi, vastattiin selkeästi ei, tosin 10 % oli väittämästä samaa mieltä.

Kuva 14. Suomenruotsalaisten pitäisi hankkia enemmän lapsia ruotsin kielen aseman vahvistamiseksi Suomessa.

”Syrjintä” on voimakas sana. Ketään ei saisi syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, poliittisen vakaumuksen, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai minkään muun henkilöön liittyvän syyn vuoksi.

Syrjintä on kielletty riippumatta siitä perustuuko se henkilöä itseään tai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.

Suomen syrjintää koskevassa lainsäädännössä välitöntä syrjintää ei ole määritelty, mutta laissa korostetaan oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun.

Ruotsin syrjinnänvastaisessa lainsäädännössä syrjintä tarkoittaa, että joku asetetaan epäedulliseen asemaan tai jonkun oikeutta loukataan ja tällaiseen kohteluun liittyy joku seitsemästä syrjintäperusteesta. Syrjintä voi olla välitöntä tai välillistä. Lisäksi saatavuuden  rajoittaminen, häirintä, seksuaalinen häirintä ja käsky tai ohje syrjiä ovat syrjinnän muotoja.

Syrjintä voi olla fyysistä, mutta usein se loukkaa henkistä koskemattomuutta. Sosiaalisen median välityksellä tapahtuvan verbaalisen syrjinnän voidaan otaksua lisääntyneen, koska kanavia on enemmän.

Nettivihasta, #metoo-kampanjasta, rasismista, muukalaiskammosta ja ulkomaalaisvihasta käyty keskustelu sekä ylipäätään avoimempi – mutta samalla raaempi – tapa puhua näistä ilmiöistä on osaltaan madaltanut syrjintäkynnystä, mutta samaan aikaan syrjinnän eri muotoja siedetään entistä huonommin.

Aikaisemmin saattoi tuntua kaukaa haetulta kysyä suomenruotsalaisilta, ovatko he kokeneet Suomessa syrjintää nimenomaan ruotsinkielisyyden takia. Kun samaa kysytään tänään, kysymys on valitettavasti yhtä relevantti kuin pelottava.

Kyselylomakkeessa esitettiin yleinen kysymys syrjinnän tai sanallisen hyökkäyksen kohteeksi joutumisesta äidinkielen takia joko työelämässä tai vapaa-ajalla. On muistettava, että kysymys oli yksi monista kieli-ilmapiiriä ja ruotsinkielistä palvelua kartoittavista kysymyksistä, minkä vuoksi sen katsottiin olevan relevantti. Asiayhteydestään irrotettuna tai aivan eri yhteydessä kysymys olisi luultavasti koettu melko polarisoivana ja rohkeana.

Kuva 15. Oletko joutunut kokemaan syrjintää/sanallisia hyökkäyksiä työelämässä tai vapaa-ajallasi äidinkielesi takia?

”Olen kokenut harvoin sanallisia hyökkäyksiä. Minulla on paksu nahka, mitä kyllä tarvitaan.”

– Nainen, Uusimaa

”Vastaan nykyään ”sanallisiin hyökkäyksiin” virneellä tai osoittamalla muulla tavalla, etten minä ole se altavastaaja.”

– Nainen, Pohjanmaa

Syrjintää ja sanallisia hyökkäyksiä on esiintynyt ja esiintyy kielen takia paljon yleisemmin kuin olisi voinut olettaa. Vain 38 prosenttia vastasi, ettei ollut joutunut kokemaan syrjintää lainkaan, 33 prosenttia kertoi kokeneensa syrjintää tai olleensa sanallisen hyökkäyksen kohteena muutaman kerran, 19 prosenttia joskus ja 10 prosenttia toistuvasti.

Näyttää selvältä, että vahvasti ruotsinkielisessä ympäristössä (Pohjanmaa ja ruotsinkieliset kotitaloudet) on koettu useammin syrjintää, ehkä oman (ruotsinkielisen) yksikielisyyden kohdatessa (suomenkielisen) yksikielisyyden. Kaksikielisillä on tietenkin yksikielisiä suurempi mahdollisuus olla joustava tällaisissa tilanteissa.

Lisäksi voidaan todeta, että naiset kokivat miehiä useammin kielellistä syrjintää, mutta samalla toistuvasti syrjintää kokeneiden miesten osuus on suurempi kuin naisten. Jää arvailujen varaan, johtuuko se siitä, että miehet vastaavat tällaisissa tutkimuksissa yleensä kärjistetymmin kuin naiset.

Eniten huomiota herättää kuitenkin se, että nuorempi ikäluokka (nuoremmalla tarkoitamme tässä yhteydessä ikäryhmää 18–50-vuotiaat) on kokenut syrjintää useammin kuin 51 vuotta täyttäneet ja etenkin 66 vuotta täyttäneet. Olisi voinut olettaa, että vanhempi ikäluokka olisi pitemmän aikaperspektiivinsä takia ehtinyt kokea enemmän syrjintää kuin nuorempi.

Vaikka kokemukset ovat kaukana takanapäin, ne ovat silti pysyneet mielessä, kuten tällä vastaajalla:

”Olen saanut turpaani nakkikioskijonossa… mutta siitä on jo 50 vuotta aikaa.”

Silti hän muistaa tapahtuman, vaikka rikoksen pitäisi olla jo vanhentunut.

Nuoremman ikäluokan suomenruotsalaisten kokema syrjintä voitanee selittää syrjintäkanavien lisääntymisellä. Kuitenkaan ei voida ohittaa selitystä, jonka mukaan sanalliset hyökkäykset ovat lisääntyneet erityisesti julkisessa tilassa, niin fyysisessä kuin virtuaalisessa maailmassa.

Vastaajia pyydettiin avoimessa kysymyksessä kuvailemaan tilanteita, joissa he ovat olleet syrjinnän tai sanallisen hyökkäyksen kohteena joko työssä tai vapaa-ajalla.

Tämä kysymys avasi kirjaimellisesti padot, ja kokemuksia ja muistoja alkoi tulvia vastausruutuun. Joskus tapahtumista oli kulunut jo aikaa, toisinaan ne olivat sattuneet äskettäin. Joissakin vastaajien kertomissa tapauksissa syrjintä oli jatkunut pitkään, toisinaan kyse oli ollut vain satunnaisesta piikittelystä. Ympäristöt ovat kuitenkin olleet melko samanlaisia.

Tietenkin on hyvin henkilökohtaista, miten kukin ymmärtää ja kohtaa syrjinnän. Se, minkä osa kokee huonoksi vitsiksi, on toisista sietämätön loukkaus. Olipa asia miten tahansa, seuraavat lainaukset antavat joitakin esimerkkejä syrjinnästä. Ne on otettu mukaan kuvaamaan syrjintäkokemusten moninaisuutta niin työpaikoilla kuin vapaa-aikana.

Täydentävänä kysymyksenä tähän kysymykseen tiedusteltiin, onko sellaisia tilanteita, missä vastaajat välttävät ruotsin puhumista. Puolella kaikista vastaajista jokaisella kolmella alueella (Uusimaa, Pohjanmaa ja Varsinais-Suomi) on enemmän tai vähemmän selkeä strategia tai tapa välttää ympäristön provosoimista olemalla puhumatta ruotsia. (Kysymykseen vastaamatta jättäneiden määrä on merkitty tähän taulukkoon. Luultavasti heitä on enemmän, vaikka voidaankin olettaa, että enemmistö ei ole voinut vastata kysymykseen tai on pitänyt sitä omalla kohdallaan epärelevanttina. Tietenkin osa vastaajista jättää muista syistä vastaamatta avoimiin kysymyksiin, esimerkiksi ajanpuutteen takia).

Useimmat ruotsin puhumista välttelevistä toimivat näin julkisessa tilassa (kadulla, torilla, taksijonossa, baarissa, linja-autossa ja junassa). Ajankohta on usein myöhään illalla ja sellaiset hetket, kun ympärillä on paljon päihtyneitä.

Osa välttyy sanallisilta hyökkäyksiltä, koska kaksikielisinä he voivat puhua vieraiden ihmisten kanssa aina suomea omassa maassaan. Suuri osa pohjalaisista kertoo, että he vaihtavat tähän strategiaan käydessään suomenkielisillä paikkakunnilla, erityisesti Helsingissä ja/tai Turussa. Mutta osa pohjalaisista noudattaa tiettyä varovaisuutta myös Vaasassa ja Kokkolassa.

Taulukko 1. Tilanteita, joissa vältetään ruotsin puhumista (alueittain).*

Kuva 16. Minusta on loukkaavaa, että suomenruotsalaisia kutsutaan ”paremmaksi väeksi”.

”Ruotsinkielinen parempi väki”?

Vastaajilla on paljon omakohtaisia kokemuksia suomenruotsalaisten usein kohtaamista ennakkoluuloista, stereotyyppisistä käsityksistä ja lisänimistä. Ilmaisuja kuten ”isä maksaa”, ”Suomessa puhutaan suomea”, ”ruotsinkielinen parempi väki” ja ”hurri” käytetään joskus ehkä humoristiseen sävyyn ja vanhasta tottumuksesta, mutta se ei tunnu sen vuoksi kuulijasta yhtään vähemmän loukkaavalta.

Kyselylomakkeen asennebarometrissa pyydettiin ottamaan kantaa seuraavaan suoraan väitteeseen: Koen loukkaavana, että suomenruotsalaisia kutsutaan ”paremmaksi väeksi”.

Ilmaisu on tuttu, minkä vastausaste osoittaa, ja kaikilla vastaajilla oli sanonnasta spontaani mielipide. Sekä ruotsin- että suomenkielisten lähiympäristö kokee sen usein loukkaavana. Vanhempi ikäluokka suhtautuu kliseeseen kielteisemmin kuin nuorempi, samoin naiset reagoivat sanontaan miehiä kielteisemmin.

”Kuulen kommentteja ”paremmasta väestä”, kun ruotsinkielinen palvelu joudutaan räätälöimään ja se maksaa enemmän etäisyyksien ja pienempien asiakasmäärien takia.

– Nainen, Varsinais-Suomi

”Minut on työpaikalla esitetty näin: ”Tämä on x, hän on sitä svenska talande bättre folkia!””

– Nainen, Uusimaa

”Joskus sattuu, että joku vinoilee ”svenskatalande bättre folkin” kustannuksella niin työssä kuin vapaa-ajalla.”

– Nainen, Varsinais-Suomi

”Saan kuulla melko usein, miten isä maksaa ja olen paremmin puhuvaa väkeä  – vaikka asun Kiinassa!”

– Mies, Uusimaa

Kuva 17. Olen harkinnut muuttavani Suomesta kieli-ilmapiirin takia.

Maastamuutto kieli-ilmapiirin takia?

Maastamuuttohalukkuus on ollut suomenruotsalaisten keskuudessa jo 1800-luvun lopusta lähtien huomattavasti suurempi kuin suomenkielisten parissa. Suomenruotsalaisilla kynnys muuttaa Yhdysvaltoihin ja Kanadaan sekä sodan jälkeen Ruotsiin on ollut ajoittain matala. Viime vuosina muuttoliike Ruotsiin on kasvanut, etenkin koulutettujen nuorten uusmaalaisten keskuudessa.

Työntötekijäksi on usein mainittu kieli-ilmapiiri laman ja sopivien työpaikkojen puutteen lisäksi. On epätodennäköistä, että kieli-ilmapiiri olisi ratkaiseva tekijä muuttopäätöstä tehtäessä. Oma kehno suomen kielen taito saattaa kuitenkin aiheuttaa epävarmuutta ja välillistä pelkoa syrjinnästä Suomen työmarkkinoilla, mikä voi olla merkittävä muuttopäätökseen vaikuttava tekijä.

On kuitenkin huomionarvoista, että noin 20 prosenttia vastaajista on jossain vaiheessa miettinyt muuttoa pois Suomesta kieli-ilmapiirin takia, vaikka suunnitelmat eivät ehkä koskaan ole toteutuneet. Silmiinpistävää on, että muutto-option käyttämistä harkitsevat erityisesti nuoret, jotka ovat aloittamassa työelämäänsä tai jo vakiinnuttaneet asemansa työmarkkinoilla. Kieli-ilmapiirin heikkeneminen vaikuttaa jopa asuinpaikan valintaan, mitä ei voi täysin sivuuttaa. Jos myös elää ruotsinkielisessä ympäristössä, ruotsinkielisessä kotitaloudessa, halukkuus muuttaa näkyy erityisen selkeästi.

On loogista olettaa, että muuttohalukkaat ja toisinaan ulkomaille muuttoa harkinneet ovat valinneet vaihtoehdon mahdolliseen muuttoon myötävaikuttava tekijänä, vaikka tätä vaihtoehtoa ei ole pidetty muuttoon eniten vaikuttavana tekijänä.

”Suomenruotsalaisen kulttuuriautonomian kulmakivi on koulu. Muuttaisin ehdottomasti maasta, jos lapsilleni ei taattaisi koulunkäyntiä ruotsiksi.”

– Mies, Uusimaa

”Ei meillä ole varaa siihen, että kaikki oikeasti monia kieliä osaavat muuttavat työn perässä naapurimaihin.”

– Nainen, Lappi