Sekä hedelmällisyys että syntyvyys ovat laskeneet Suomessa jo kahdeksana peräkkäisenä vuotena. Miltä hedelmällisyys sitten näyttää ruotsinkielisen väestön keskuudessa? Ruotsinkielisten suomalaisten hedelmällisyydessä on eri aikoina ollut jonkin verran eroavaisuuksia valtaväestöön nähden. Ajatushautomo Agenda ja Väestöliitto esittää julkaisemattoman viime vuosia koskevan tilaston.
Tausta
Sekä hedelmällisyys että syntyvyys ovat laskeneet Suomessa jo kahdeksana peräkkäisenä vuotena. Lasku johtuu erityisesti siitä, että ensisynnyttäjiä on entistä vähemmän. Tämä tarkoittaa, että yhä suurempi osa nuorista aikuisista lykkää perheen perustamista, koska haluaa saada lapsia vanhempana tai ei halua lapsia lainkaan. Myös toisia ja kolmansia lapsia syntyy vähemmän verrattuna vuosituhannen vaihteeseen. Pohjoismaisesta ja eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna Suomessa sekä lapsettomien määrä että monilapsisten vanhempien määrä on ollut pitkään suuri. Tulevaisuudessa lapsettomien määrän uskotaan kasvavan ja suomalaisista suurperheistä tulee yhä harvinaisempia, jos nykyinen kehitystrendi jatkuu. (Rotkirch et al. 2017.)
Entä kielelliset erot?
Miltä hedelmällisyys sitten näyttää ruotsinkielisen väestön keskuudessa? Ruotsinkielisten suomalaisten hedelmällisyydessä on eri aikoina ollut jonkin verran eroavaisuuksia valtaväestöön nähden. Kieliryhmien välillä ei 1970-luvun alussa ollut hedelmällisyyseroja, mutta hieman selkeämpi ero oli havaittavissa 1970-luvun puolivälissä, jolloin ruotsinkielisten hedelmällisyys oli hieman alempi kuin suomenkielisillä (Finnäs 1987). Kehitystä on siitä lähtien seurattu Tilastokeskuksen katsauksissa, mutta ei kuitenkaan viime vuosien aikana.
Esittelemme tässä tuoreen, julkaisemattoman viime vuosia koskevan tilaston (I). Lisäksi vertaamme kieliryhmien välisiä eroja sekä miesten että naisten lapsiluvussa eri ikäryhmissä (II) ja koulutustason mukaan (III). Huomaa, että kielellä viitataan ainoastaan henkilön virallisesti rekisteröityyn kieleen. Se tarkoittaa, että tosiasiallista kieliryhmään kuulumista, monikielisyyttä tai kielen vaihtamista ei ole voitu huomioida tilastossa. Mukana voi myös olla joitakin Ruotsissa syntyneitä henkilöitä. Emme voi myöskään tehdä eroa hedelmällisyydessä ruotsin-ruotsinkielisten, suomen-suomenkielisten ja suomen-ruotsinkielisten parien välillä, vaikka tehty tutkimus on osoittanut muun muassa avioeroriskin ja lapsikuolleisuuden vaihtelevan näiden ryhmien välillä (Saarela & Finnäs 2014; Finnäs & Saarela 2014; Saarela et al. 2016).
Ruotsinkielisten hedelmällisyys koko maan kehitykseen verrattuna, 1987–2017
Yhteenlaskettu 1-vuotinen hedelmällisyys Suomen ruotsinkielisten keskuudessa on 1980-lopulta lähtien kokonaisuutena tarkasteltuna seurannut koko maan hedelmällisyyskehitystä, mutta kehityksessä on ollut joitakin mielenkiintoisia eroja (Kuvio 1). Ensinnäkin hedelmällisyys on ruotsinkielisten keskuudessa jonkin verran suurempi koko maahan verrattuna lähes koko ajanjakson ajan. Tilanne on samanlainen uusimmissa tilastoissa: vuonna 2017 ruotsinkielisten yhteenlaskettu hedelmällisyys oli 1,61 lasta naista kohden, kun hedelmällisyysluku koko maan osalta oli 1,49. Toiseksi vuosituhannen vaihteessa oli jakso, jolloin ruotsinkielisten hedelmällisyys oli sama tai alempi kuin suomenkielisten. Tämä viittaa siihen, että ruotsinkieliset naiset näiden kymmenen vuoden aikana 1990-luvulla joko ”synnyttivät aikaisemmin” lapsia tai ”lykkäsivät” lasten hankintaa myöhempään 2010-luvulla.
2000-luvun alkupuolella hedelmällisyys kasvoi ruotsinkielisten keskuudessa hieman hitaammin mutta jyrkemmin kuin suomenkielisten, kun taas nykyinen laskeva trendi on ollut hieman loivempi ruotsinkielisillä suomenkielisiin nähden.
Kuvio 1. Yhteenlaskettu hedelmällisyys koko Suomen ja ruotsinkielisten osalta 1987–2017
2000-luvun alussa syntyi vuosittain noin 2700 lasta äideille, jotka oli rekisteröity ruotsinkielisiksi. Viime vuosina syntyvyys on laskenut vuositasolla noin 2500 lapseen. Vuodesta 2009 tuli vuosituhannen ennätysvuosi ruotsinkielisten syntyvyydessä. Tuona vuonna ruotsinkielisille (Suomessa syntyneille) äideille syntyi yli 2800 lasta ja kyseisen väestönosan hedelmällisyysluku oli yli 1.9. (Väestömuutokset 2015; Tilastokeskuksen julkaisematon tilasto.) 2000-luvulla on vuosittain syntynyt 55–90 lasta ruotsinkielisille äideille, jotka eivät ole syntyneet Suomessa eli keskimäärin 69 lasta vuodessa.
Lasten lukumäärä ruotsin- ja suomenkielisten keskuudessa eri ikäryhmissä vuosina 2006 ja 2016
Hedelmällisyyden lasku näkyy eri ikäryhmiin kuuluvien suomalaisten lapsimäärässä. Epäselvää kuitenkin on, missä määrin nykyinen alaspäin suuntautunut trendi peilaa suomalaisten lopullista lapsilukua tulevaisuudessa eli sitä, kuinka moni vielä saa (lisää) lapsia ja missä iässä. Epätasainen ja ”sahaava” kehitys on odotettavissa sellaisissa maissa, joissa syntyvyys on matala tai erittäin matala (Sobotka 2017). Vertaamme seuraavassa erilaisia lapsimääriä (0, 1, 2, 3 ja 4 lasta tai enemmän) ja kieliryhmiä (Suomessa syntyneet ruotsinkieliset ja suomenkieliset) ikäryhmien mukaan vuosina 2006 ja 2016. (Kuviot 2a-b).
Lapsimäärä on suhteellisen samanlainen suomen- ja ruotsinkielisillä, mutta joitakin eroja voi myös havaita. Molemmissa kieliryhmissä lapsettomien määrä on kasvanut muutamalla prosenttiyksiköllä, paitsi 35–39-vuotiaissa miehissä. Lapsettomien määrä on noussut jonkin verran enemmän suomenkielisten keskuudessa näissä ikäryhmissä (sama tulos koskee niitä ikäryhmiä, joita ei näytetä tässä, 30–34- ja 40–44-vuotiaat). Sellaisten vanhempien määrä, joilla lapsia on 3, 4 tai enemmän, on taas laskenut jonkun verran.
Ruotsinkieliset saavat lapsia vanhempina, ja siksi he ovat 25–29-vuotiaina hieman useammin lapsettomia.
Ruotsinkieliset saavat lapsia vanhempina, ja siksi he ovat 25–29-vuotiaina hieman useammin lapsettomia, kun taas lapsettomien määrä on muutaman prosenttiyksikön alempi ruotsinkielisten keskuudessa 35 ikävuoden jälkeen. Ruotsinkieliset saavat nykyään hieman harvemmin 4 lasta tai enemmän verrattuna vuoteen 2006 ja verrattuna myös suomenkielisiin vanhempiin (tämä koskee myös 40–44-vuotiaita vuonna 2016, ei kuviota).
Lähde: Tilastokeskus
Koulutus, lasten lukumäärä ja kieliryhmään kuuluminen
Lopuksi tarkastelemme 35–39-vuotiaiden lasten lukumäärää vuosina 2006 ja 2016 jälleen kieliryhmään kuulumisen ja sukupuolen mukaan. Kaikissa pylväspareissa suomenkieliset ovat vasemmalla ja ruotsinkieliset oikealla. Huomaa, että keskimmäinen sarake, alimman korkeakoulutuksen saaneet suomalaiset, edustaa huomattavasti pienempää kansanryhmää kuin muut ryhmät.
Lähde: Tilastokeskus
Kuten kuviot 3a-b havainnollistavat, lapsettomien miesten määrä vähenee koulutustason noustessa. Lapsettomuus on kasvanut muutamalla prosenttiyksiköllä vuosina 2006–2016 useimmissa ryhmissä, mutta etenkin vähän koulutettujen miesten keskuudessa. Suurperheiden isien (3+ lasta) määrä on vähentynyt jonkun verran ruotsinkielisten keskuudessa viime vuosikymmenen aikana. Naisten vastaavat luvut ovat tarkasteltavissa kuvioissa 4a-b.
Lähde: Tilastokeskus
Lapsettomuus ei liity 35–39-vuotiaiden naisten keskuudessa yhtä vahvasti koulutustasoon, vaikka vähiten koulutetuissa sekä korkeimmin koulutetuissa naisissa on hieman enemmän lapsettomia kuin väestössä keskimäärin. Huomaa, että sellaisten suomalaisten naisten määrä, joilla on perustason tai tuntematon koulutus, on vähäinen koko väestössä.
Viime vuosikymmenen aikana lapsettomien määrä on kasvanut erityisesti vähän koulutettujen naisten keskuudessa, kun taas lapsettomien määrä on vähentynyt korkeammin koulutetuissa. Suurperheellisten määrä on vähentynyt 35–49-vuotiaiden naisten keskuudessa samoin miesten – ja varsinkin ruotsinkielisten naisten keskuudessa.
Keskustelu
Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että ruotsinkielisillä suomalaisilla on avioeroja vähemmän, parempi terveys, pitempi elinikä, vähäisempi työttömyys ja korkeampi koulutustaso (Finnäs 1986; Saarela & Finnäs 2003; Saarela & Finnäs 2014; Saarela, Cederström & Rostila 2016). Lisäksi Saarela & Finnäs (2014) arvelevat, että vahvempi sosiaalinen integraatio voi selittää avioliittojen vakauden ruotsinkielisten parien keskuudessa. Myös subjektiivinen tyytyväisyys parisuhteeseen on suurempi suomenruotsalaisten keskuudessa suomenkielisiin verrattuna (Kontula 2013).
Näiden tulosten pohjalta vähäisempi lapsettomuus ruotsinkielisten keskuudessa ei ole yllättävää. Hieman yllättävänä voidaan ehkä pitää vuosituhannen vaihteen ”notkahdusta” ruotsinkielisten hedelmällisyydessä. Sen syyt ovat vielä tutkimatta. Odottamaton trendi on ehkä myös suurperheiden määrän väheneminen, erityisesti sellaisten äitien, joilla on kolme tai useampi lapsi, ja erityisesti ruotsinkielisessä Suomessa.
Hedelmällisyyden ja kielen yhteyttä tarkastelevassa tutkimuksessa tulisi jatkossa tutkia, millaisia eroja ruotsinkielisenä Suomessa syntyvien ja muun väestön välillä on sekä millaisia eroja on hedelmällisyydessä, kun parisuhteessa on erilaisia kieliyhdistelmiä. Kiitämme Tilastokeskusta, erityisesti Timo Nikanderia, Matti Saarta ja Joni Rantakaria hyvästä ja joustavasta yhteistyöstä.
Pääpointit
– Ruotsinkielisten suomalaisten hedelmällisyysluku oli 1.61 vuonna 2017, kun se koko maan osalta oli 1.49.
– Vuodesta 1987 ruotsinkielisten hedelmällisyys on ollut suurempi kuin koko Suomen, poikkeuksena 1999–2006.
– Yleinen trendi on molemmissa kieliryhmissä sama ja lapsettomien suomalaisten määrä kasvaa erityisesti nuoremmassa ikäluokassa.
– Ruotsinkieliset saavat lapsia vähän vanhempina, mutta heistä tulee vanhempia hieman useammin kuin suomenkielisistä.
– Ruotsinkielisillä on ollut useammin suurperheitä, joihin on kuulunut kolme tai neljä lasta, mutta suurperheiden määrä vaikuttaa nyt vähenevän nopeammin ruotsinkielisten joukossa.
Katso koko seminaari:
Lähteet:
Befolkningsförändringar 2014. Statistikcentralen.
www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yvrm_vamu_201400_2016_14246_net.pdf
Familjeliv. http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/perhetutkimus/familjeliv/
Finnäs, F. (1986). Den finlandssvenska befolkningsutvecklingen 1950–1980: en analys av en språkgrupps demografiska utveckling och effekten av blandäktenskap. Svenska Litteratursällskapet i Finland.
Finnäs, F. & J. Saarela (2014). Infant mortality and ethnicity in an indigenous European population: Novel evidence from the Finnish population register. Scientific Reports, 4, 4214.
Kontula, O. (2013). Yhdessä vai erikseen? Tutkimus suomalaisten parisuhteiden vahvuuksista, ristiriidoista ja erojen syistä. Perhebarometri 2013. Väestöntutkimuslaitos – Katsauksia E 47/2013. Helsingfors: Väestöliitto.
Mäki, Miika (2017). Finsk- och svenskspråkiga gifter sig allt oftare med varandra. Väestöntutkimuslaitos, Tietovuoto, marraskuu 2017.
www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tietovuodot/informationslacka-for-november-2/
Rotkirch, A., K. Tammisalo, A. Miettinen & V. Berg (2017). Miksi vanhemmuutta lykätään? Nuorten aikuisten näkemyksiä lastensaannista. Perhebarometri 2017. Väestöntutkimuslaitos Katsauksia E51. Helsinki: Väestöliitto.
Saarela, J., & Finnäs, F. (2014). Transitions within and from ethno-linguistically mixed and endogamous first unions in Finland. Acta Sociologica, 57(1), 77–92.
Saarela, J., A. Cederström, & M. Rostila (2016). Birth order and mortality in two ethno-linguistic groups: register-based evidence from Finland. Social Science & Medicine 158: 8–13.
Saarela, J., & Finnäs, F. (2003). Social background and education of Swedish and Finnish speakers in Finland. European Journal of Education, 38(4), 445–456.
Sobotka, T. (2017). Post-transitional fertility: the role of childbearing postponement in fuelling the shift to low and unstable fertility levels. Journal of Biosocial Science, 49(S1), S20–S45.
