Sipilän hallitus ja ruotsin kieli

Päivystysuudistus on osa suurta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta. Se määrittelee ne 12 sairaalaa, joissa on laaja päivystys, kun terveydenhuoltoa uudistetaan. Uudistuksen tarkoitus on osaltaan edistää kokonaistavoitetta eli varmistaa yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut, taata riittävä osaaminen hoitavassa yksikössä sekä taata asiakas- ja potilasturvallisuus.

Päätös siitä, että sairaaloita, joissa on laaja päivystys olisi nimenomaan 12 kappaletta, tehtiin marraskuussa 2015 hallituksen kriisineuvotteluissa aluehallinto- ja sote-uudistuksesta. Ratkaisu oli osa kompromissia, jossa Keskusta sai 18 maakuntaansa ja Kokoomus laajan ja aiennetun valinnanvapauden. Puoli vuotta myöhemmin päätettiin mitkä sairaalat tulevat kyseeseen. Kaksikielinen Vaasan keskussairaala ei ole näiden sairaaloiden joukossa. Muiden muassa asiantuntijaorganisaatio Sitra sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos näkevät Vaasan itsestään selvänä vaihtoehtona, mutta hallitus priorisoi Seinäjoen suomenkielistä keskussairaalaa.

Hallitus päättää jättää uudistuksen erillisenä eduskunnalle jo syksyllä 2016, hyvissä ajoin ennen muuta sote-pakettia. Lakiesityksessä perustellaan sitä, että lukumäärä on nimenomaan 12 sillä, että potilasturvallisuus, vaikuttavuus ja palveluiden saatavuus ovat optimaalisia tällä lukumäärällä. Taloudelliset näkökohdat ovat myös tärkeitä.

Lain säätämistä ennen kuin loput terveydenhuoltokuviosta selviää, perusteltiin sillä, että näin saavutetaan säästöjä jo vuoden 2017 budjetissa, vaikka muutokset tapahtuvat vasta myöhemmin. Ilkeät kielet sanovat myös, että yksi syy nopeutettuun aikatauluun on, että keskustelu ruotsin kielen asemasta saadaan levitettyä pidemmälle aikajanalle. Käsittelemällä ne osat, joilla arvioidaan olevan suurin vastustus ensin, voi esimerkiksi käräjäoikeusuudistus mennä läpi vähemmin äänin myöhemmin. ”Valitse taistelusi”-taktiikkaa sovellettiin jo elokuussa, kun sosiaali- ja terveysministeriö perui päätöksensä lakkauttaa koulukoti Lagmansgården Pedersöressä. Kerrotaan, että peruspalveluministeri Juha Rehulaa (Kesk) on varoitettu siitä, että metakka olisi ollut liian suurta, jos Vaasan keskussairaala ja Lagmansgården olisivat olleet tähtäimessä yhtä aikaa.

Päätös siitä, että Vaasan keskussairaala ei ole niiden 12 sairaalan joukossa, joissa taataan laaja päivystys, johtaa välittömästi protesteihin, jotka laajenevat nopeasti ennen näkemättömän laajalle. Kyse ei ole ainoastaan ruotsista, vaan myös keskittämisestä ja demokratiasta sekä näkemyksestä koko Pohjanmaan tulevaisuudesta. Vaasan sairaanhoitopiirin kunnat ostavat Helsingin Sanomien kannen kertoakseen vaatimuksestaan laajasta päivystyksestä Vaasaan ja mielenosoitus sairaalan puolesta Vaasassa 8. lokakuuta kerää 10 000 osallistujaa.Kaikki eduskuntapuolueet ovat edustettuina ja puhujien joukossa ovat Vaasan seudun yrittäjät, eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Annika Lapintie (Vas) sekä Kokoomuksen vaasalainen kansanedustaja Susanna Koski. Hän sanoo vielä tässä vaiheessa, että on selvää, että VKS:ssa pitää olla laaja päivystys ja perustelee asiaa sillä, että sairaala saa tukea kaikilla mittareilla.

Kokkola-linjaus tähtäimessä

Kun eduskuntakäsittely alkaa, nousevat kielelliset oikeudet ja perustuslaki keskiöön. Perustuslain 122 § on yksiselitteinen: ” Hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan.”

Perustuslakivaliokunta on soveltanut kyseistä pykälää useasti aiemminkin ja tehnyt seuraavan tulkinnan: ”Jos hallinnollisesti toimiva aluejako on mahdollista määritellä useilla vaihtoehtoisilla tavoilla, perusoikeuksien turvaamisvelvollisuus edellyttää, että niistä valitaan vaihtoehto, joka parhaiten toteuttaa kielelliset perusoikeudet.”

Tulkinta vahvistettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2009 kun otettiin kantaa Kokkolan suuntautumiseen silloisessa aluehallintouudistuksessa. Näkemys toistettiin, kun käsiteltiin edellisen hallituksen esitystä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi, joka kaatui perustuslakivaliokunnassa vuonna 2014. Nyt annetun lakiesityksen perusteluissa hallituksen näkemys on muuttunut ja esityksessä annetaan lisäksi sellainen kuva, että perustuslakivaliokunta olisi ollut päinvastaista mieltä. Esityksen mukaan lainsäätäjän ei ole pakko valita sitä vaihtoehtoa, joka parhaiten turvaa ruotsin kielen aseman ”kunhan eri perusoikeuksiin ja muihin perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta hyväksyttäviin näkökohtiin liittyviä seikkoja on riittävästi punnittu keskenään ja on selkeästi, valtiosäännön kannalta hyväksyttävillä perusteilla perusteltu se, jos lainsäätäjä valitsee muun kuin perusoikeuksien ja julkisen vallan kansanvaltaisen käyttämisen kannalta vähiten ongelmallisen ratkaisumallin”.

Kirjaus herättää äänekkäitä vastalauseita. Jo lausuntokierroksella suomenruotsalaiset lausunnonantajat ovat painottaneet, että on tärkeää, että perustuslakivaliokunnan vanhaa tulkintaa noudatetaan. Svenska Finlands Folkting viittaa hallintotieteiden professori Olli Mäenpään lausuntoon, jossa hän toteaa, ettei lakien valmistelussa voida antaa hallinnolliselle tarkoituksenmukaisuudelle tai taloudellisille näkökohdille yhtä suurta tai suurempaa painoa kuin perustuslaillisille oikeuksille.

Yhtenäinen rintama

Lähetekeskustelu on latautunutta ja RKP:n Anna-Maja Henriksson asettaa riman: ”Jopa kielellisestä näkökulmasta riippumatta hallituksen olisi pitänyt tulla siihen lopputulemaan, että Vaasalla tulisi olla täyspäivystys. Mutta ei. Tosiasia on, että Pohjanmaalla ja Keskipohjanmaalla asuu lähes 100 000 ruotsinkielistä. Se on paljon. Heidän kaikkien, meidän kaikkien palvelu huononee hallituksen esityksessä tavalla, jota ei voida hyväksyä. Hallitus ei ole myöskään vaivautunut tekemään kunnollista kielellisten vaikutusten arviointia. Miten on mahdollista, ettei ole huomioitu tai otettu opiksi niin sanotusta Kokkolan kysymyksestä aluehallintouudistuksen yhteydessä vuonna 2009? Miten on mahdollista, ettei hallitus kuuntele Euroopan neuvoston asiantuntijakomiteaa, joka viimeksi pari viikkoa sitten painotti sellaisten hoitoratkaisujen merkitystä, jotka turvaavat oikeuden saada hoitoa ruotsiksi ja saamen kielellä meneillään olevassa sote-uudistuksessa?”

Vasemmistoliitto, Vihreät, Kristillisdemokraatit ja Sosialidemokraatit ovat samoilla linjoilla.

”Tästä on tullut yksi suurimmista kielellisiä oikeuksia koskevista kysymyksistä, joita on käsitelty tämän hallituskauden aikana ja ministeri Rehula sanoi omassa puheenvuorossaan, että ne on huomioitu, mutta taaskaan hän ei vastannut, miten. Miten kielelliset oikeudet turvataan, kun Vaasan keskussairaala ei enää tarjoa laajaa päivystystä? Miten kielelliset oikeudet turvataan, jos ruotsinkieliset kansalaiset Pohjanmaalla eivät voi luottaa saavansa palvelua äidinkielellään, kun sitä todella tarvitsevat? Kielellisten vaikutusten arviointi ja kielellisten oikeuksien huomioon ottaminen ei tarkoita lauseita ja sanoja, että sanotaan jotain tehtävän, vaan ne tarkoittavat konkreettisia ja todellisia päätöksiä. Siten ei riitä, että hallitus toteaa tehneensä jonkinlaisen kielellisten vaikutusten arvioinnin, vaan tällaisten suurten uudistusten kohdalla se tarkoittaa sitä, että konkreettisesti valitaan se vaihtoehto, joka parhaiten turvaa kielelliset oikeudet.”. (Li Andersson, Vas)

”… tässä on kysymys oikeusperiaatteista, tässä on kysymys ihmisten kielellisistä oikeuksista, mutta tässä on kysymys myös hyvästä hallintotavasta ja hyvästä poliittisesta kulttuurista.” (Ville Niinistö, Vihreät)

”Vaikka uudistus ei teoreettisesti katsoen suoraan merkitse statuksen huonontumista Vaasaan keskussairaalalle verrattuna nykyiseen, merkitsee se kuitenkin käytännössä pitkässä juoksussa uhkaa toiminnalle. Ne maakunnat, joissa on laajan päivystyksen sairaala tulevat saamaan enemmän rahoitusta kuin suppean päivystyssairaalan maakunnat … Kielelliset perusoikeudet edellyttävät, että kansalliskielet ovat tasavertaisia sekä muodollisesti että käytännössä. Sitä hallituksen on ollut vaikea ymmärtää.” (Peter Östman, KD)

”Perusoikeudet, mukaan lukien kielelliset oikeudet, eivät ole mielipidekysymys. Perusoikeudet joko ovat tai niitä ei ole. Vuosina 2009—2010 silloinen hallitus yritti polkea kielellisiä oikeuksia. Silloin oli kyse hallinnosta. Nyt puhumme elämästä ja kuolemasta ja ihmisten oikeudesta saada hoitoa omalla äidinkielellään. Silloin perustuslakivaliokunta määritti, että kaikkia suomalaisia on kohdeltava tasavertaisesti ja että, jos vaihtoehtoja on kaksi tai useampi, niin eduskunnan tulee valita se vaihtoehto, joka paremmin turvaa kielelliset oikeudet … Minä todella toivon, että kansanedustajat, jotka täällä edustavat Suomen kansaa miettivät tarkoin, ennen kuin poljetaan perustuslaissamme turvattuja perusoikeuksia.” (Maarit Feldt-Ranta, Sdp).

Myös hallituspuolueiden kansanedustajat ihmettelevät, miksi Vaasa ei ole laajan päivystyksen sairaaloiden joukossa. Keskustan Hannu Hoskonen viittaa seudun taloudelliseen tarmoon ja kannustaa hallitusta katsomaan päivystyspäätöstä uudemman kerran. Kokoomuksen Timo Heinonen katsoo, että täyden päivystyksen sairaaloiden lukumäärä on keinotekoinen.

Perusturvaministeri Juha Rehula ei osallistu keskusteluun ollenkaan. Hän jättää istuntosalin kauan ennen kuin keskustelu pääsee vauhtiin.

Asiantuntijat punnitsevat

Lakiesitys palautetaan sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, jonka on tarkoitus muotoilla lopullinen päätösesitys. Siihen tarvitaan perustuslakivaliokunnan lausunto kielellisten oikeuksien toteutumisesta hallituksen esityksessä.

Kun perustuslakivaliokunta aloittaa esityksen käsittelyn, professori Mikael Hidén, jota kuullaan asiantuntijana, toteaa että tekstistä huomaa, että hallituksen on ollut vaikea perustella kantaansa Vaasa-/Seinäjokikysymyksessä. Hidén katsoo, että ruotsin kieltä ajatellen paras ratkaisu olisi antaa laaja päivystys Vaasaan. Valtiotieteilijä Veli-Pekka Viljanen, jota myös kuullaan valiokunnassa, on samaa mieltä, mutta pitää tulkintaa ruotsin kielen pitämisestä aina etusijalla jonkinlaisena ”optimointikäskynä”. Hän toteaa, ettei kielelliset oikeudet voi olla ainoa ja ratkaiseva kriteeri kaikissa tilanteissa, vaan että perusoikeuksia on voitava myös punnita toisiinsa.

Samaan aikaan julkinen keskustelu jatkuu siitä kuvasta, jonka hallituksen esitys antaa perustuslakivaliokunnan taannoisesta Kokkola-tulkinnasta. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka kommentoi Hufvudstadsbladetissa: ”Minä en näe tekstissä mitään harhaanjohtavaa. Lehtereiltä on aina helpompi huudella kuin pelata kentällä. Kysymys on siitä, miten palvelut parhaiten turvataan kaikille osapuolille. Jos kahden perusoikeuden välillä on ristiriitaa, on arvioitava, miten päästään parhaaseen tulokseen.” Jonkka sanoo, että kyse on siitä, miten kielelliset oikeudet turvataan parhaiten suhteessa siihen peruspalveluun, jota sairaalat tuottavat, mutta että hän ei itse osaa arvioida, onko Vaasa vai Seinäjoki kokonaisuus huomioiden parempi vaihtoehto. Sen arvion tekeminen kuuluu nimenomaan perustuslakivaliokunnalle.

Ministeriö puuttuu peliin

Ensi alkuun Vaasan asema on hyvä perustuslakivaliokunnassa. Vaihtoehto 12+1 eli se, että hallituksen päivystyssairaalaluetteloa täydennetään VKS:lla, nostetaan esille realistisena vaihtoehtona kielellisten oikeuksien turvaamiseksi. Sitten sosiaali- ja terveysministeriö antaa lisäselvityksen, joka on Seinäjoen eduksi. Uudet luvut tarkoittavat, ettei Vaasaa ja Seinäjokea enää voida pitää tasavertaisina vaihtoehtoina ja valiokunnassa mielipiteet kääntyvät.

Samaan aikaan aikataulu kiristyy. Hallituspuolueet ovat päättäneet, että laki pitää hyväksyä ennen joululomia, koska kyseessä on talousarviolaki. Johtavat asiantuntijat joutuvat kirjoittamaan lausuntoja viikonloppuna ja itsenäisyyspäivänä, jotta aikataulut pystyttäisiin pitämään ja valiokunnan jäsenet kertovat, ettei käsittely saa tarvitsemaansa aikaa, varsinkin kun ministeriöstä on tullut uusia lukuja. Valiokunnan puheenjohtaja Annika Lapintie suhtautuu myös kriittisesti kohonneeseen paineeseen.

Itsenäisyyspäivää seuraavasta päivästä tulee rankka. Perustuslakivaliokunnan on annettava lausuntonsa sosiaali- ja terveysvaliokunnalle viimeistään nyt, jotta pysyttäisiin aikataulussa. Valiokunta hylkää yksimielisesti hallituksen lakiesityksen, se ei turvaa kielellisiä oikeuksia, mutta käsittely on erittäin vaikea. Yhdessä vaiheessa näyttää siltä, että mentäisiin äänestykseen siitä, asetetaanko yhtään mitään perustuslain taakse. Lopulta valiokunta saavuttaa yksimielisyyden siitä, että oikeus käyttää ruotsia on sisällytettävä lakiin, jotta se voitaisiin säätää yksinkertaisella menettelyllä.

Perustuslakivaliokunta päätyy siihen, että sosiaali- ja terveysministeriön uudet luvut yhdessä lakiesityksen perustelujen kanssa merkitsee sitä, että Seinäjoki on Vaasaa parempi vaihtoehto, kun katsotaan palvelutarvetta, palveluiden saatavuutta jaa potilasturvallisuutta. Se merkitsee, että perustuslaista ei seuraa velvollisuutta antaa kielellisille oikeuksille poissulkevaa painoarvoa suhteessa muihin vapauksiin ja oikeuksiin. Valiokunta on samalla sitä mieltä, että Vaasan keskussairaala turvaisi ruotsinkielisen väestön kielelliset oikeudet paremmin kuin hallituksen malli: ”Hallituksen esityksen perustana olevaa 12 sairaanhoitopiirin määrää ei asiallisesti perustella muuten kuin vetoamalla hallituksen sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä tekemiin linjauksiin. Näin ollen perustuslain 17 §:n kielelliset perusoikeudet parhaiten toteuttavana ratkaisuna voidaankin valiokunnan mielestä pitää sitä, että laajan päivystyksen yksikkö sijoitettaisiin sekä Vaasan että Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin.”Valiokunnan mukaan toiseksi paras vaihtoehto on, että Seinäjoen sairaalalle määrätään laissa velvollisuus antaa hoitoa myös ruotsiksi. Valiokunnan päätös on yksimielinen.

Lukuja kyseenalaistetaan

Vaasan sairaanhoitopiirin johtaja Göran Honga pitää lausuntoa kuoliniskuna ruotsin kielelle, koska perustuslakivaliokunta on hylännyt vanhan tulkintansa 122 pykälästä, jonka mukaan aina tulee valita se vaihtoehto, joka parhaiten turvaa ruotsin kielen aseman. Nyt herää myös epäilys siitä, että valiokuntaa on johdettu Seinäjoen eduksi harhaan sosiaali- ja terveysministeriön lisäselvityksessä. Ministeriön antamat luvut ovat kerta kaikkiaan tarkoitushakuisia.

Viikonlopun aikana Vaasan keskussairaalan johtajaylilääkäri Auvo Rauhala listaa virheet kahdeksan sivun mittaisessa muistiossa, jonka hän lähettää presidentille, oikeuskanslerille, politikoille ja virkamiehille. Virheet koskevat kaikkea Vaasan lääkäripulasta sydänkohtauskuolemia käsittelevään tilastoon sekä niiden päivystyspotilaiden määrää, jotka lähetettäisiin Seinäjoelle.

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula lupaa tutustua lukuihin myöhemmin eli käytännössä sen jälkeen, kun päivystysuudistus on lyöty lukkoon. Helsingin Sanomissa antamassaan haastattelussa hän vakuuttaa, että ministeriön tiedot pitävät paikkansa: ”Ne perustuvat saatavilla olevaan tilastoon THL:stä, Kuntaliitosta ja Kelasta. Tilastoja voidaan kyseenalaistaa, mutta lukuja ei ole vedetty hatusta.”

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa esitetään, että johtajaylilääkäri Rauhala kutsuttaisiin kuultavaksi luvuista, mutta esitys häviää pienimmällä mahdollisella äänimäärällä. Sen jälkeen valiokunta päättää yhden äänen ylivoimalla sanoa kiitos ei Vaasan laajalle päivystykselle, hyväksyäkseen perustuslakivaliokunnan toiseksi parhaan vaihtoehdon. Lakia täydennetään Seinäjoen sairaalaa koskevalla kirjauksella: ”Väestön kielellisten oikeuksien turvaamiseksi Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin on järjestettävä päivystyspalvelut suomen ja ruotsin kielellä siten, että potilas saa palvelut valitsemallaan kielellä.” Tämän jälkeen valiokunta hylkää vielä ehdotuksen, että perustuslakivaliokunta käsittelisi asian vielä kertaalleen, koska ministeriön lisäselvitys kyseenalaisin luvuin on todennäköisesti vaikuttanut valiokunnan kantaan.

Lipponen olisi puhaltanut pelin poikki?

Keskustan Niilo Keränen on ensimmäisten joukossa pyytämässä puheenvuoroa, kun lopullinen käsittely alkaa istuntosalissa. Hänellä on vaikeuksia tyylipisteiden kanssa: ” Sosiaali- ja terveysvaliokunta on tehnyt lakipykäliin perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset, jotka toki eivät ole kaikkein tyylikkäin ratkaisu tämän kielikysymyksen selvittämiseksi. Se on tietysti haasteellista.”

Mats Nylundin (RKP) puheenvuoro on murhaava: ”Suomi kulkee oikeusvaltiosta, jossa vähemmistöillä on perustuslain suoja, sellaiseksi valtioksi, jossa vallitsee yksioikoinen ja häikäilemätön enemmistön diktatuuri. Käytännössä me hylkäämme perustuslain, joka ainakin teoreettisella tasolla on taannut kansalaisten oikeuden saada palvelua omalla äidinkielellään, suomeksi tai ruotsiksi. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta ja tarkemmin sanoen hallituspuolueiden edustajat tässä valiokunnassa on juuri tehnyt historiaa, perin, perin ikävää historiaa. Kuinka te kehtaatte, hyvä hallitus? Kuinka te kehtaatte? Ja kyllä, te kehtaatte!”

Keskustelun aikana ilmenee, että oikeusministeriö on jättänyt asiantuntijalausunnon sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, koskien lakilisäystä ruotsin kielestä Seinäjoella. Lausunto vetää käytännössä kirjaukselta maton alta. Valiokunnan jäsen Outi Alanko-Kahiluoto (Vihreät) tiivistää lausunnon omassa puheenvuorossaan: ”Annetussa aikataulussa ei ole mahdollista arvioida lakiesityksen vaikutuksia kielellisten oikeuksien järjestelmään kokonaisuudessaan. Ruotsinkielisten palvelujen järjestäminen yksikielisellä, suomenkielisellä alueella on käytännössä erittäin haasteellista. Tämän lakiesityksen ehdotus täyttää muodollisesti perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyn vaatimuksen, mutta käytännössä se ei turvaa niitä.”

Vihreiden Ville Niinistö on vakuuttunut siitä, että asiassa oltaisiin toimittu aivan toisin, jos Paavo Lipponen olisi ollut pääministeri: ”Suomessa on aina ollut tapana, että valtiomiehet ja -naiset tiukassa paikassa puolustavat molempien kansalliskieltemme asemaa. Olin eilisiltana aika hämmentynyt, kun pääministeri Sipilä ja valtiovarainministeri Orpo tulevat varta vasten tänne illalla äänestykseen vastustamaan asian pöytäämistä, joka olisi antanut mahdollisuuden sille, että olisi oikeasti harkittu sitä, ovatko perustuslakivaliokunnan asettamat edellytykset kielellisistä oikeuksista ylipäätään tässä lakiuudistuksessa toteutumassa. Jos me olisimme eläneet siinä Suomessa, mikä meillä vielä oli 10 tai 15 vuotta sitten, kun pääministerinä oli Paavo Lipponen, niin luulen, että pääministeri olisi puhaltanut pilliin ja katsonut tämän asian uudestaan läpi, niin että kielelliset oikeudet tulevat turvatuiksi.”

Pääministeri kirjoittaa yleisönosastolle

Ratkaisevan äänestyksen alla Helsingin Sanomat julkaisee reportaasin, jossa muun muassa aluetieteen professori emeritus Hannu Katajamäki Vaasan yliopistosta avaa seudun tuntoja: ”Tunnelma on lamaantunut ja pöyristynyt. Varsinkin ruotsinkielisten parissa on vahvistunut tunne siitä, että ollaan toisen luokan kansalaisia.”

Katajamäki sanoo, että Vaasa on jo pitkän aikaa aina ollut kakkonen ja että sairaalapäätöksestä tuli käänteentekevä, koska myös suomenkieliset asettuivat puolustamaan ruotsinkielisten oikeuksia. VKS:sta on tullut paljon enemmän kuin kielikysymys: kyseessä on myös väestömäärät, etäisyydet, talous ja laatu, kokonaisuudesta, jossa kaikki parametrit puhuvat sen puolesta, että Vaasan tulee olla yksi laajan päivystyksen sairaaloista.

Samaan aikaan pääministeri Juha Sipilä, joka ei ole osallistunut eduskunnan keskusteluun laisinkaan, kirjoittaa mielipidekirjoituksen Vasabladetiin ja Pohjalaiseen. Hän sanoo ymmärtävänsä huolen seudulla, mutta vakuuttaa, että uudistus ei saa eikä voi huonontaa mahdollisuuksia saada palvelua ruotsin kielellä. Hän alleviivaa, että hallitus tulee seuraamaan, miten kielelliset oikeudet toteutuvat ja että toimiin ryhdytään, jos tarve vaatii, eduskunnan tahdon mukaisesti: ”Eduskunnan lausunto otetaan luonnollisesti kaikella vakavuudella.”

Kamppailu Vasan keskussairaalasta ylittää tässä vaiheessa uutiskynnyksen myös Ruotsissa. Aftonbladet, Dagens Nyheter ja Svenska Dagbladet kirjoittavat ”päivystysuudistuksesta, jolla on kielellistä räjähdysvoimaa” ja pelkäävät, että tapauksesta seuraa takapakkia ruotsin kielelle.

Joulunalusviikolla eduskunta vielä hylkää ehdotuksen siitä, että perustuslakivaliokunta vielä arvioisi, täyttääkö sosiaali- ja terveysvaliokunnan kirjaus ruotsin kielestä asetetut vaatimukset. SDP ehdottaa, että laki hylätään kokonaan, koska käsittelyaikataulu on ollut liian tiukka ja koska kokonaiskuva eli varsinainen sote- ja maakuntauudistus edelleen puuttuu. Ehdotus hylätään äänestyksessä, jonka jälkeen hallitusenemmistö vielä hylkää RKP:n esittämät ponnet lakiin liittyen. Ponsissa edellytettiin, että 1. kesäkuuta 2017 mennessä laadittaisiin toimintasuunnitelma kielellisten oikeuksien toteuttamiseksi koko hoitoketjussa Seinäjoella ja että,jos tämä ei toteutuisi määräajassa, sovellettaisiin 12+1 -mallia. Anna-Maja Henriksson sanoo, että toimintasuunnitelmaa koskeva ponsi muotoiltiin niin, että hallituspuolueiden olisi helppo yhtyä siihen: ”He myös saivat ponnen hyvissä ajoin etukäteen, mutta sen tukemiseen ei löytynyt valmiutta, ei edes hyvän tahdon eleenä.”

Presidentti kuuntelee

Ratkaisevan äänestyksen jälkeen Vasemmistoliiton Li Andersson arvelee Hufvudstadsbladetissa, että suuri keskustelu uudistuksesta on ollut positiivista, lopputuloksesta huolimatta: ”Minä uskon, että käyty keskustelu pakottaa hallituksen pitämään kiinni lupauksistaan. Me emme tule päästämään irti vain siksi, että hävisimme äänestyksessä.” Hänen ennustuksensa käy nopeasti toteen. Uuden protestiaallon aikana noin 3 500 kansalaista, lähinnä Pohjanmaalta, kirjoittaa presidentti Sauli Niinistölle, pyytääkseen häntä olemaan vahvistamatta uudistusta ennen kuin on selvitetty täyttääkö se perustuslain asettamat vaatimukset.

Presidentti vahvistaa lain vähän enne vuodenvaihdetta, mutta tekee harvinaisen lausuman pöytäkirjaan. Painotettuaan, että kielelliset oikeudet ovat laillisuuskysymys ja todettuaan, että ruotsin kieltä koskeva kirjaus on perustuslain mukainen, antaa hän ohjeita tulevaa työtä varten: ”Lain soveltamisesta on tarkoitus säätää asetuksilla, jolloin sekä asetusten antaja, että niiden täytäntöönpanijat ovat virkavastuussa siitä, että kielelliset oikeudet käytännössä myös toteutuvat. Tässä tapauksessa se käsitykseni mukaan merkitsee, että päivystyspalveluja voidaan siirtää Vaasasta Seinäjoelle vain, jos siirrettäessä vallitsee varmuus siitä, että potilaat saavat nuo palvelut valintansa mukaan suomen tai ruotsin kielellä.”

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula on arvioinut, että kestää kuukausia, ennen kuin tiedetään, miten ruotsinkielinen palvelu käytännössä järjestetään Seinäjoen keskussairaalassa. Ratkaisua odottaessa, Vaasan sairaanhoitopiirin puheenjohtaja Hans Franz ja VKS:n terveydenhuollon ammattiyhdistyksen pääluottamusmies Kim Berg käynnistävät kansalaisaloitteen eduskunnan mielen muuttamiseksi. Aloite rikkoo 50 000 allekirjoittajan rajan muutamassa viikossa ja se merkitsee, että eduskunta saa käsitellä laajaa päivystystä Vaasassa vielä toistamiseen.

Juuri ennen kansalaisaloitteen käynnistämistä valtiovarainministeri Petteri Orpo ja sisäministeri Paula Risikko vierailevat sairaalassa ja saavat uunituoreita avainlukuja johtajaylilääkäri Auvo Rauhalalta. Luvut ovat vielä parempia kuin ne luvut, jotka hän antoi, kun päivystysuudistus oli eduskunnassa loppusuoralla joulukuussa. Vasabladetin haastattelussa hän kertoo Risikon reaktiosta: ”Hän sanoi, että meillä on täysi oikeus olla vihaisia ja pettyneitä.”

Kun Sipilän hallitus tammikuussa 2017 jätti ehdotuksensa käräjäoikeusuudistukseksi eduskunnalle, oli vasta kulunut kuusi vuotta sitten edellisen suuren uudistuksen vuoden 2010 alussa. Samaan aikaan kun Vanhasen toinen hallitus toteutti käräjäoikeuksien suuren vähentämisen, syntyi Vaasaan Suomen ensimmäinen kaksikielinen käräjäoikeus, jonka hallintokielenä on ruotsi. Myös Kokkola sai hyviä uutisia. Virkamiehet halusivat siirtää Kokkolan käräjäoikeuden Ylivieskaan, mutta Tuija Brax oli eri mieltä. Hän perusteli Kokkolan säilyttämistä kielellisillä näkökohdilla. RKP:n tuolloiset ministerit Astrid Thors ja Stefan Wallin myhäilivät taustalla. He olivat tehneet kovaa työtä kulissien takaa, jotta uudistus saisi hyvän lopputuleman ruotsin kielen kannalta.

Hallituksessa istuivat silloin Keskusta, Kokoomus, Vihreät ja RKP. Mutta jo Jyrki Kataisen sixpack-hallitus aloitti seuraavan uudistuksen valmistelun. Käräjäoikeuksien lukumäärää on tarkoitus vähentää entisestään, koska oikeusturva edellyttää suuria ja voimakkaita yksiköitä muuttuvassa maailmassa. Kustannuksia on myös karsittava, koska oikeushallinnolle on asetettu suuret säästötalkoot.

Juuri ennen kevään 2015 eduskuntavaaleja oikeusministeriön työryhmä esittää, että 27 käräjäoikeutta vähennettäisiin niin, että niitä jäisi 17 tai 14. Kanslia- ja istuntopaikkakuntia vähennettäisiin myös. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sanoo, ettei hän voi hyväksyä ehdotusta. Ehdotus on liian raju kansalaisten oikeuspalveluiden saatavuuden kannalta ja se olisi erityisen kova isku kaksikielisille alueille.

Vantaa ottaa Porvoon ja Espoo Raaseporin

Sipilän hallituksen tehtäväksi jää viedä uudistusta eteenpäin. Tammikuussa 2016 työvoima- ja oikeusministeri Jari Lindström (PS) ilmoittaa, että käräjäoikeuksien määrä vähenee 27:stä 20:een. Samalla 9 kansliaa ja 14 istuntopaikkaa lakkautetaan.

Ehdotus merkitsee, että maan kahdeksasta kaksikielisestä käräjäoikeudesta suljettaisiin kolme, eli Itä-uudenmaan käräjäoikeus Porvoossa, Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus Raaseporissa ja Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus Kokkolassa. Kokkolaan jäisi kanslia ja Porvoo ja Raasepori säilyisivät istuntopaikkakuntina.

Samalla Vaasa lakkaa olemasta Mannersuomen ainoa kaksikielinen käräjäoikeus, jonka enemmistökieli on ruotsi, kun Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan käräjäoikeudet yhdistetään. Uudistuksessa lopetetaan istuntopaikat mm. Kirkkonummella, Kristiinankaupungissa, Pietarsaaressa ja Kemiönsaaressa.

RKP:n eduskuntaryhmä jättää kirjallisen kysymyksen hallitukselle, jossa peräänkuulutetaan kielellisten vaikutusten arviointia. Lindström lupaa, että sellainen tehdään.

Lindström vastaa myös huoleen siitä, että tuomioistuinharjoittelun suorittaminen ruotsiksi vaikeutuu, kun Vaasan enemmistökieleksi tulee suomi, mutta sysää kuitenkin koko kysymyksen tulevaisuuteen. Suunniteltu rangaistusmääräysmenettelyn uudistamminen merkitsee nimittäin sitä, että ne tehtävät joita käräjänotaari hoitaa, vähenevät merkittävästi. Se voi tarkoittaa sitä, että koko virka häviää kokonaan ja silloin tuomioistuinharjoittelua on harkittava uudestaan joka tapauksessa, kielestä riippumatta.

Ministeri suopea, mutta se ei riitä

Lindströmin on arvioitu olevan kiinnostunut ruotsista ja suopea kieltä kohtaan. Hän on paneutunut kansalliskielistrategiaan ja hän on käynyt kursseja oppiakseen ruotsia. Mutta hän ei ole valmis käymään taistoon puolustaakseen ruotsia eikä hänellä ole näkemystä siitä, mitä kielelliset oikeudet käytännössä tarkoittavat. Kun uusi tuomioistuinlakiluonnos oli valmis lausuntokierrokselle syksyllä 2016 oli kielellisten vaikutusten arviointi kyllä tehty, mutta siinä esitettyjä ongelmia ei ollut huomioitu lakiehdotuksessa.

Kaikki hallintoasteet, joilla on yhtymäkohtia kaksikielisiin alueisiin ovat lausunnoissaan olleet kriittisiä lakiesitystä kohtaan. Ruotsinkielisen palvelun saatavuus heikkenee Uudellamaalla ja ruotsinkielisten tuomioistuinharjoittelu Vaasassa on uhattuna, kun suomesta tulee käräjäoikeuden hallintokieli.

Lausuntokierroksen kritiikki lakiluonnosta kohtaan voidaan tiivistää seuraavasti:

• Perustelut Raaseporin ja Porvoon käräjäoikeuksien lakkauttamiseksi ovat puutteellisia ja jopa harhaanjohtavia. Henkilökuntaa on vaikea saada muuttamaan Raaseporista Espooseen, muun muassa koska joukkoliikenne läntiseltä Uudeltamaalta pääkaupunkiseudulle huononi, kun Y-junat lopetettiin. Porvoosta on myös lähes mahdotonta päästä suoraan Vantaalle ilman autoa.
• Käräjäoikeuksien yhdistämiset johtavat siihen, että ruotsinkielisten prosentuaalinen osuus pienenee kaksikielisten tuomiopiirien alueella. Yleisellä tasolla ruotsia osaavien henkilöiden rekrytoiminen vaikeutuu. Väittämä siitä, että suuremmille paikkakunnille ja suurempiin yksiköihin olisi jopa helpompaa saada henkilöstöä ei pohjaudu tosiasioihin.
• Pietarsaaren istuntopaikka on äskettäin siirretty uuteen valtiolliseen virastotaloon, joka on vilkkaassa käytössä ja palvelee lähes 50 000 asukasta. Lakkauttaminen merkitsisi merkittävää oikeushuollon heikkenemistä alueella, jossa on paljon suuria yrityksiä ja vahva taloudellinen dynamiikka.
• Ruotsinkielisten tuomareiden kouluttaminen edellyttää mahdollisuutta harjoitteluun ja tuomioistuinharjoitteluun ruotsiksi. Lakiesityksen mukaan kolme harjoittelupaikkaa Vaasassa katoaa, kun Pohjanmaan käräjäoikeuden enemmistökieleksi tulee suomi. Jäljelle jää kaksi paikkaa Maarianhaminassa ja niin ei voi olla.
• Perustuslain 122 § on noudatettava. Se kuuluu ” Hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan”.

Kahdennettu vaikutus Uudellamaalla

Kaiken kaikkiaan uudistus on hyväksyttävissä Pohjanmaan osalta ja lausunnoissa nähdään jopa, että on ruotsin kielen etu, että Vaasan käräjäoikeus vahvistuu. Esimerkiksi Vaasan käräjäoikeus sanoo omassa lausunnossaan, että uudistus voi edistää Vaasan seutua ja siten ruotsin kielen asemaa oikeuslaitoksessa yleensä, edellyttäen, että ruotsinkieliset harjoittelupaikat turvataan. RKP:n kansanedustaja Joakim Strand Vaasasta oli samoilla linjoilla jo vuonna 2015, kun oikeusministeri Lindström vieraili Vaasassa: ”Tällä hetkellä 80 prosenttia Pohjanmaan käräjäoikeuden tapauksista on suomenkielisiä. Pohjanmaan käräjäoikeutta on vahvistettava, jos haluamme taata hyvän oikeuspalvelun sekä suomeksi että ruotsiksi. Sillä ei ole merkitystä, lukeeko kyltissä käräjäoikeus vai tingsrätt ylimpänä.” (Yle Nyheter 24.11.2015)

Uudellamaalla uudistus sen sijaan uhkaa ajan mittaan ruotsinkielistä oikeuspalvelua. Oikeusministeriön kieliasian neuvottelukunta toteaa lausunnossaan, että ruotsinkielisten kannalta negatiiviset vaikutukset ovat kahdennettuja verrattuna suomenkieliseen väestöön, koska etäisyys palvelupisteiden välillä kasvaa samaan aikaan kun ruotsinkielisten palveluiden saatavuus vähenee. Kokemus on osoittanut, että palvelut toimivat ensi alkuun hyvin, kun henkilöstöä siirretään vahvasti kaksikielisiltä paikkakunnilta yksikielisille paikkakunnille, mutta ajan mittaan palvelut heikkenevät. Tämä todetaan myös valtioneuvoston kertomuksessa kielilainsäädännön soveltamisesta 2013, jossa sanotaan, että palveluiden saatavuus omalla kielellä koetaan sitä vaikeammaksi mitä pienemmän osuuden väestöstä kielivähemmistö muodostaa.

Oikeusministeriön Kielibarometri 2016 antaa myös viitteitä siitä, mitä tapahtuu, jos ihmiset kokevat, että kanssakäyminen viranomaisten kanssa ruotsiksi on hankalaa. Ne jotka voivat, vaihtavat kieltä suomeksi. Barometri on tehty kaksikielisissä kunnissa ja 56 % vastaajista ilmoittavat käyttävänsä pelkästään suomea viranomaisten kanssa, kun vain 9 % ilmoittavat käyttävänsä pelkästään ruotsia.

Käräjäoikeusuudistuksen kritiikki Uudenmaan kannalta kaikuu kuuroille korville. Mikään ei ole muuttunut, kun oikeusministeriö tammikuun lopulla 2017 jättää uuden tuomioistuinlain eduskunnalle. Entinen oikeusministeri, RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson on mykistynyt: ”Me kävimme hyvän keskustelun ministeri Lindströmin kanssa kesällä, jolloin kävimme läpi lakiehdotusta ja toimme esiin konkreettisia ehdotuksia ja näkemyksiä koskien ruotsin kieltä. Nyt lakiesitys on ulkona, eikä mitään siitä, mitä me keskustelimme ole huomioitu.”

Lindström puhuu potaskaa?

Kritiikki huonenevaa palvelua kohtaan ei ole ainoa asia, joka on jätetty huomioimatta. Huoli ruotsinkielisten oikeustieteen opiskelijoiden huonontuvista harjoittelumahdollisuuksista käyvät myös toteen. Kuulemiskierroksella harjoittelupaikkojen puute nähtiin lakiesityksen suurimpana kielipoliittisena puutteena ja muun muassa Vaasan käräjäoikeus on varoittanut siitä, että kaksikielisten juristien rekrytointi tuomioistuinlaitokseen käy vaikeaksi, jos tälle puutteelle ei tehdä mitään.

Hallitus pysyy kuitenkin kannassaan: ”Pohjanmaan käräjäoikeudessa on nykyisin kolme ruotsinkielellä tuomioistuinharjoittelua suorittavaa käräjänotaaria. Käräjäoikeuden työkielen vaihtuminen ruotsista suomeksi merkitsisi myös ruotsinkielisten käräjänotaareiden määrän vähentymistä. Jatkossa ruotsinkielisiä notaareita olisi nykyisten viiden sijaan vain kaksi (Ahvenanmaalla).”

Vaikka ruotsinkielisiä harjoittelupaikkoja vähennetään, hallitus toteaa kuitenkin, että ”Ruotsinkielisen tuomioistuinharjoittelun jatkuvuudesta on huolehdittava, jotta tuomioistuinlaitokseen saadaan rekrytoitua päteviä ja kielitaitoisia tuomareita tulevaisuudessakin.” Kun lakiesitys jätettiin eduskunnalle, STT kysyi ministeri Lindströmiltä, miten tämä aiotaan käytännössä toteuttaa. Hän vastaa, että Pohjanmaan käräjäoikeus voi perustaa osaston, jonka työkielenä on ruotsi. Jos ruotsinkieliset käräjänotaarit sijoitetaan sinne, ei heidän tarvitse täyttää vaatimusta täydellisen suomen kielen hallitsemisesta.

Lindström luottaa myös uuteen tuomarikoulutuslautakuntaan, jonka on tarkoitus nimittää käräjänotaarit: ”Lautakunta voi katsoa, että kaksikielisissä käräjäoikeuksissa on riittävä määrä ruotsin kielen taitoisia notaareja. Tämä on erityisen tärkeää, jotta tulevaisuudessa on kielitaitoisia tuomareita rekrytoitavaksi.”

Mutta esityksen perusteluissa ei sanota mitään siitä, miten tuomarikoulutuslautakunnan tulisi ajatella ruotsin kielen suhteen. Lindströmin ajatus siitä, että ruotsinkieliset oikeustieteen opiskelijat voisivat palvella erityisellä ruotsinkielisellä osastolla ja siten saada vapautuksen suuresta kielikokeesta suomen kielellä, on myös vailla perusteita. Hallitusneuvos Heikki Liljeroos, joka on johtanut lain valmistelua oikeusministeriössä, toteaa, että heidän, jotka palvelevat ruotsinkielisellä osastolla, on siitä riippumatta omattava erinomaiset suomen kielen taidot, jos suomi on käräjäoikeuden enemmistökieli.

Kielinotaareja tarvittaessa?

Helmikuun lähetekeskustelun aikana Vihreiden Emma Kari toteaa, että uudistuksen kielellisistä oikeuksista ollaan oltu huolissaan ja että hän toivoo lakivaliokunnan tarkastelevan asiaa. Kristillisdemokraattien Peter Östman ottaa myös asian puheeksi, mutta Sosialidemokraateilla tai Vasemmistoliitolla ei ole sanottavaa.

RKP:n edustajat näkevät esityksessä selkeän linjan. Kaksikieliset paikkakunnat ovat yliedustettuja mitä tulee lakkautuksiin ja näyttää siltä, että hallitus on tehnyt poliittisen valinnan. Mikaela Nylander ihmettelee mikä mahtaa olla seuraava askel: ”Lakkautetaanko tulevaisuudessa myös nykyiset istuntopaikat, eli Porvoo ja Raasepori, samalla tavalla kuin nyt on menetelty Kirkkonummen, Pietarsaaren ja Kemiön kanssa? Yritetäänkö tässä hitaasti mutta varmasti kuristaa kaikki kaksikieliset käräjäoikeudet maastamme?”

Oikeusministeri Jari Lindström ei kommentoi, mutta hän toteaa, että valmistelun aikana ongelmia on nostettu esiin. Esimerkiksi ruotsinkielisen henkilöstön rekrytointi Vantaalle ja Espooseen voi olla vaikeaa, kun Raasepori ja Porvoo lopetetaan, mutta Lindströmin mukaan etätyön lisääminen voisi olla yksi ratkaisu. Hän huomauttaa lisäksi, että ruotsinkielisten osastojen perustaminen käräjäoikeuksiin on täysin mahdollista, jos se on tarpeen ruotsinkielisen oikeuspalvelun turvaamiseksi.

Tämän tekstin mennessä painoon, on uudistus edelleen eduskunnan lakivaliokunnan käsittelyssä. Valiokunnan puheenjohtaja Kari Tolvanen (Kok) oli lähetekeskustelun aikana vakuuttunut siitä, että ehdotus turvaa kielelliset oikeudet. Hän myös luotti siihen, että digitalisaatiokehitys auttaa.

Mitään viitteitä ei ole saatu siitä, että kolmen ruotsinkielisen harjoittelupaikan puute Vaasassa voitaisiin korjata valiokuntakäsittelyn aikana. Hallitusneuvos Heikki Liljeroos oikeusministeriöstä sanoo kuitenkin, että ongelmasta ollaan tietoisia ja että tarvittaessa voidaan perustaa kielinotaarin virkoja vastaavalla tavalla kuin on kielituomarin virkoja. Siinä tapauksessa suomen kielen taidoksi riittää tyydyttävät taidot, jos oikeustieteen opiskelija haluaa harjoitella käräjäoikeudessa, jonka enemmistökieli on suomi.

Liljeroos nimeää ajanpuutteen syyksi sille, ettei asiaa voitu ratkaista hallituksen esityksessä. Hallitus haluaa saada uudistuksen voimaan vuodesta 2019 ja siksi aikataulu on vaativa, jos kaikki palikat halutaan saada paikoilleen.

Mikä mörkö!

On 2. maaliskuuta 1993. Opetusministeri Riitta Uosukainen hyppii melkein tasajalkaa kiukusta, kun TV-Nytt ja Aktuellt haastattelevat häntä Pohjoismaiden neuvoston istuntotauon aikana Oslossa. Vähän matkan päässä, Stortingetin valopihassa, seisoo pääministeri Esko Aho. Hän on juuri ilmoittanut, että pakollinen ruotsi jää voimaan peruskoulussa. Hän sanoo, että kieli on kulttuurin edellytys.

Uosukaisen ”mörkö” ei kuitenkaan ole Esko Aho, vaan Harri Holkeri. Edellisen hallituksen pääministerillä, Kokoomuksen entisellä puheenjohtajalla, on nimittäin sama näkemys ruotsista kuin Aholla ja Uosukainen suuttuu toden teolla, kun toimittajat mainitsevat hänet. Hän on mies menneisyydestä, eikä hänellä enää ole veto-oikeutta. Ruotsin pääministeri, sikäläisen Kokoomuksen puheenjohtaja Carl Bild on kovin hämmästynyt Uosukaisen reaktiosta. Hän muistelee, että Holkeri vuosien mittaan hallituksessa on vaalinut ruotsin kielen opetusta.

Minä ja Susanna Ginman saimme hyvän jutun haastatellessamme Riitta Uosukaista Svenska Ylen toimesta. Mutta Esko Ahon ilmoitus, joka sai Uosukaisen suuttumaan, ei ehkä tullut täydestä sydämestä. Aiemmin hallitustaipaleen aikana hänen kantansa pakolliseen kouluruotsiin on kääntynyt myönteisestä kielteiseen, joten Uosukaisen saamat viestit ovat olleet toisenlaisia. Uosukainen käynnistää valmistelun pakollisuudesta luopumiseksi, mutta sitten kuvaan nousee uusia elementtejä. Pohjoismaiden neuvoston istunnossa Oslossa Bildt myöntää, että asioiden välillä on olemassa niin sanottu psykologinen kytkös: ruotsin kielen opetus Suomessa ja ruotsinsuomalaisten kohtelu riippuvat toisistaan. Aho myöntää lehmänkaupat, joskaan ei yhtä suoraan.

Ruotsin osaaminen kunnia-asia

Kun hallitus kiisteli julkisesti ruotsista Norjan Stortingetissä, Pohjoismaat olivat vielä tärkein viitekehyksemme ja pohjoismainen yhteistyö tärkeää. Kaikkien suurten puolueiden eliitissä oli aitoa kiinnostusta ja ymmärrystä ruotsia kohtaan. Monelle virkamiehelle ruotsin osaaminen oli kunnia-asia. Suomen liittyessä EU:iin vuonna 1995, alkoi Pohjola pikku hiljaa valumaan ulkosyrjälle. Muista kielistä tuli ruotsia tärkeämpiä, ei vain politikoille vaan myös virkamieskunnalle.

Ruotsin ympärillä oli pitkään rauhallista, Uosukaisen yritettyä lopettaa pakollinen kouluruotsi. Vuosien mittaan esiintyi hapuilevia yrityksiä muuttaa ruotsi vapaaehtoiseksi ylioppilastutkinnossa, mutta Paavo Lipposen ollessa pääministeri, nämä yritykset kaatuivat aina alkuunsa. Kun Keskustan Matti Vanhasesta tuli pääministeri vuonna 2003, asia oli niin sanoen ”kypsynyt” päätökseen. Sosialidemokraattinen opetusministeri Tuula Haatainen halusi muuttaa ylioppilastutkinnon rakennetta niin, että ainoastaan äidinkieli olisi pakollinen aine. Ruotsin lopettamista oli ennalta kokeiltu useassa lukiossa ja tulokset näyttivät hyväksyttäviltä.

Tilanne on haastava RKP:n kahdelle ministerille, Jan-Erik Enestamille ja Ulla-Maj Wideroosille, mutta myös Haataisen erityisavustajalle, suomenruotsalaisten sosialidemokraattien puheenjohtajalle, Maarit Feldt-Rannalle. Useassa keskustelussa hän kertoo tuskastaan sekä mahdottomasta asemastaan. Hän vetää omalta osaltaan johtopäätökset ja siirtyy työministeriöön. Ylioppilastutkintopäätökseen liitettiin koko joukko rauhoittavia ponsia, mutta sitä mukaa, kun ruotsin vapaaehtoisesti kirjoittavien määrä väheni, asian uudelleenarviointi unohtui yhä selkeämmin.

Taistelu Kokkolasta

Ylioppilastutkintopäätös oli takaisku, jolla on ollut seurauksia. Taistelu Kokkolan suuntautumisesta aluehallintouudistuksessa vuonna 2009 päättyi paremmin. Kovin harvoin ruotsin kieleen liittyvän yksittäisen asian tiimoilta on tehty niin monta artikkelia ja radio- ja televisiojuttua kuin silloin tehtiin. Lukumääräisesti samaan ei pääse edes taistelu laajan päivystyksen puolesta Vaasan keskussairaalassa seitsemän vuotta myöhemmin.

Minä olen harvoin, ehkä en ikinä, tavannut huippupoliitikkoa, joka Keskustan Mari Kiviniemen lailla olisi, ensin kuntaministerinä ja sittemmin puolueensa puheenjohtajana ja pääministerinä, käynyt taisteluun perustuslakivaliokunnan ja oikeuskanslerin kanssa. Kun hän vihdoin taipui siihen, että Kokkolan tulee tehdä yhteistyötä etelän suuntaan, koska kielelliset oikeudet siten pystytään turvaamaan paremmin, hän heittää vielä käsittämättömän kommentin. Muistan, miten hän eräässä haastattelussa sanoi, että perustuslakivaliokunnan kokoonpanoa on muutettava seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Valiokunnan pitäisi hänen näkemyksensä mukaan koostua sellaisista henkilöistä, jotka ovat valmiita asettamaan muita asioita kielellisten perusoikeuksien edelle.

Ajatukset johtavat väistämättä nykyiseen kritiikkiin, joka kohdistuu niin sanottuja perustuslakifundamentalisteja kohtaan, joiden katsotaan tulkitsevan perustuslakia liian suppeasti ja asettelevan esteitä hallituksen järkeviä esteitä vastaan.

Kun valtiomiehiä vielä oli

Ylioppilastutkintopäätöksestä ja Kokkolapolemiikista huolimatta, ruotsi on voinut kohtuullisen hyvin niinä 40 vuotena kun minä olen toiminut journalistina. RKP on ollut hallituksessa vartioimassa niin pieniä kuin suuriakin asioita, puoluejohtajat Esko Aho, Paavo Lipponen ja Jyrki Katainen ovat tukeneet ja presidentit Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen ovat pitäneet ruotsin kielen lippua korkealla. Martti Ahtisaari muun muassa johti sitä työtä, josta Kataisen hallituksen aikana muotoutui kansalliskielistrategia.

Kiinnostus ja ymmärrys kielivähemmistön tarpeita kohtaan politiikan eri tasoilla on vuosien mittaan tuntunut aidolta. Henna Virkkunen sitoutui kansalliskielistrategiaan jo ennen kuin se oli valmis. Hän oli Kokoomuksen opetusministeri Matti Vanhasen/Mari Kiviniemen hallituksessa. Hän ehdotti talvella 2011, että strategia otetaan osaksi hallitusohjelmaa vaalien jälkeen ja selvitytti, miten ruotsinkielisten oikeus palveluun omalla äidinkielellä voitaisiin paremmin turvata. Työ tehtiin yhteistyössä oikeusministeriön kanssa, jossa Tuija Brax oli päällikkö.

Kataisen hallituksen aloittaessa työtään, strategia oli osa hallitusohjelmaa. Tämän sanottiin olleen RKP:n vaatimus hallitusneuvotteluissa, mutta asiasta tuskin oli erimielisyyksiä, ottaen huomioon Ahtisaaren ryhmän poliittinen laajuus sekä Virkkusen taustatyö.

Ajattele myönteisesti?

Moni asia on muuttunut lyhyessä ajassa. RKP on oppositiossa eikä puolue enää voi taata, että ruotsinkielisten oikeudet huomioidaan poliittisissa päätöksissä. Se on dramaattista ja sillä on seurauksia, mutta lähes yhtä dramaattista on nähdä, miten ohutta kiinnostus ja ymmärrys ruotsin kieltä kohtaan on Keskustassa ja Kokoomuksessa. Siitä ei ole mitään hyötyä, että Kokoomuksen pitkäaikainen kansanedustaja Kimmo Sasi on Folktingetin hallituksessa, kun Perussuomalaiset ovat sitä mieltä, että nyt piru vie valtionapua vähennetään. Ei auta Alexander Stubb tai Hjallis Harkimo eduskunnassa, kun Vaasan keskussairaala on tähtäimessä ja Harkimo TV-nytt:ssä ilmoittaa, että hänen pitäisi suomenruotsalaisena tukea Vaasaa, mutta että hän ei voi.

Kun minä pyydän Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpolta haastattelua tätä pamflettia varten, hän saa lähes kahdeksan viikkoa aikaa löytää aikaa omasta kalenteristaan. Sitä ei löydy.

Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Sipilä sitä vastoin antaa haastattelun. Hän ei vieläkään ymmärrä reaktioita päivystys- ja käräjäoikeuspäätöksiä kohtaan, mutta ajattelee ääneen: Voiko kyse olla patoutuneista tunteista, jotka juontavat juurensa siitä, että ruotsin kielellä on mennyt huonosti jo pidempään? Hän leikkii ajatuksella tehdä ruotsin kielestä taas ylioppilastutkinnon pakollinen aine, jotta virkamiehistön huonoille ruotsin kielen taidoille saataisiin tehtyä jotain. Minä olen kyyninen, mutta myös kokenut poliittinen journalisti ja minun tekisi mieli nauraa ääneen. Sipilän ajatukset ylioppilasruotsista ovat vähän niin kuin sote-uudistuksen lakimomentti, joka koskee oikeutta tulkkiin yksikielisissä maakunnissa. Se kuulostaa hyvältä, mutta käytännön toteutus on jotain aivan muuta.

Toisaalta voidaan ajatella myönteisesti. Ehkä jotkut asiat ovat keskustelujen aikana kuitenkin menneet perille.

Anne Suominen

Pääministeri Juha Sipilä on vakuuttunut siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus voi vahvistaa ruotsin kielen asemaa. Hän viittaa muun muassa uuteen lainkohtaan, joka laajentaa oikeuden käyttää ruotsia terveydenhuollossa valtakunnalliseksi. Hän on myös valmis keskustelemaan pakollisen ruotsin palauttamisesta ylioppilastutkintoon.

Kun Sipilää istuutuu paikalleen lyhyttä pamflettihaastattelua varten, hän laskee pöydälle muistion, jonka otsikko on Hallitus ja ruotsin kieli. Siinä on tietoa muun muassa kansalliskielistrategiasta ja valtioneuvoston kielikertomuksesta, joka on määrä jättää eduskunnalle myöhemmin tänä vuonna. Edellisen vaalikauden kielikertomus jätettiin 2013 ja siinä todettiin, että varsinkin sosiaali- ja terveydenhuollossa on ongelmia kielellisten oikeuksien takaamisessa. Kun kysyn, osaako pääministeri asettua suomenruotsalaisten asemaan ja ymmärtääkö hän heidän huolensa, hän vastaa, että kyse voi yksinkertaisuudessaan olla hallituspohjasta.

– En tiedä mistä tätä leimaa on tullut, että ei ole otettu huomioon kielelliset oikeudet. Johtuuko tämä nyt pelkästään siitä, että RKP ei pitkästä aikaa ole hallituksessa ja pystyy sitten oppositiosta sitä mielikuvaa luomaan.

Sipilä vakuuttaa, että ruotsin kielen asema on mukana kaikissa asioissa, joita hallitus punnitsee ja että hän myös itse on useasti kysynyt, että onhan ruotsi varmasti huomioitu. Hän ei käsitä päivystysuudistuksesta käytyä keskustelua, koska tavoitteena on ollut siirtää sosiaali- ja terveydenhuollon painopiste perusterveydenhuoltoon. Se edellyttää, että osa erityisen vaativasta hoidosta keskitetään, koska se kerta kaikkiaan on liian kallista.

– Minä en ymmärrä mitenkään tätä lähtökohtaa tässä keskustelussa. Minun mielestäni tämä kielellinen argumentti on väärä argumentti tässä yhteydessä koska uudistuksella vahvistetaan perusterveydenhuoltoa ja ilman tällaisia toimia sitä ei pystytä vahvistamaan. Olen monta kertaa käynyt kysymässä sekä Tuomas Pöystiltä (projektijohtaja sosiaali- ja terveysministeriössä) että ministeri Rehulalta ja koko meidän valiokuntaryhmältä mitä tämä tarkoittaa käytännössä Vaasan keskussairaalalle ja minulle on vakuutettu, että se tarkoittaa muutamia vaativimpia syöpähoitoja ja avokirurgisia sydänleikkauksia. Niistä osa on jo tehty esimerkiksi Tampereella. Se tarkoittaa ehkä sataa potilasta tämä muutos.

Sipilän mukaan hälinä Vaasan sairaalan ympärillä johtuu itse asiassa ylireaktiosta.

– Ymmärrän, pitkään jatkumoon peilaten, että siinä varman tuli ylireaktio siitä, että mitä on tapahtumassa. Sain esimerkiksi yrittäjiltä viestiä, että tämä vie nyt elinkeinoelämältä edellytykset sillä seudulla. Sitten kun keskustelin näitten yrittäjien kanssa, että mistä tässä on kysymys, niin sieltä tuli, että oho, että he ovat kyllä käsittäneet ihan toisin tästä julkisesta keskustelusta. Ehkä siinä nyt ei ihan kaikki faktatkaan olleet pöydällä, että mitä oikeasti tapahtuu. Kun oikeaa tietoa asiasta on annettu, niin reaktio on selvästi muuttunut.

Huoli oikeutettua

Pitkä jatkumo, johon Sipilä viittaa, tarkoittaa, että ruotsin kieli on ottanut takapakkia jo pitkään. Siitä johtuva huoli nousee nyt pintaan, kun hallitus tekee päätöksiä, joiden koetaan uhkaavan kielellisiä oikeuksia.

– Tämähän on pidemmän aikavälin kehitys. Tämähän on tutkittua tietoa, että ruotsinkielinen vähemmistö tuntee, että vähemmistön oikeuksia, siis tämä kielikysymys, on heikentynyt. Ja esimerkiksi virkamiesten ruotsin kielen taito – ei se ole tällä hallituskaudella romahtanut vaan se on pidemmän aikavälin kehitys. Ja minusta ne ovat täysin oikeutettuja huolia, mitä tässä pitkän aikavälin kehityksessä on.

Hän kytkee kielellisen kehityksen ylioppilastutkintouudistukseen vuonna 2005. Ruotsin kirjoittavien suomenkielisten ylioppilaiden määrä on vähentynyt voimakkaasti eikä uudistus ole lisännyt muiden kielten opiskelua. Kieliä opiskellaan päinvastoin aikaisempaa vähemmän.

Sipilä on aiemminkin viitannut ylioppilastutkintouudistuksen ja virkamiesruotsin väliseen yhteyteen, muun muassa tavatessaan ihmisiä kuntavaalien alla Vaasassa ja Pietarsaaressa helmikuussa. Mutta, jos yhteys on olemassa, niin mitä sille pitäisi tehdä?

– Siitä, sen palauttamisesta, sitä keskustelua ei ole käyty mutta ehkä pitäisi käydä.

Mutta Perussuomalaisten ollessa hallituksessa, keskustelua viedään kuitenkin toiseen suuntaan. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho kuvaa vapaaehtoisen ruotsin kokeilua joissakin kunnissa merkittävänä kielipoliittisena osoituksena, jota ei ikinä olisi tehty, jollei Perussuomalaiset olisi ollut hallituksessa. Se on ”toivon kipinä, että järki voittaa”.

Sipilä ei tartu kokeiluun. Se on tehtävä, koska se perustuu edellisen eduskunnan tekemään ponteen ja se on kirjattu hallitusohjelmaan. Eikä se hänen mukaansa sulje pois keskustelua ylioppilasruotsista.

– Tämän hallituksen ohjelmassa on koulutuksen puolella isoja reformeja mutta tästä ei ole keskusteltu eikä sitä hallitusohjelmassa ole. Mutta varman tämäkin keskustelu kannattaa tässä yhteydessä käydä, kun tämä syy-yhteys on kohtuullisen selvä.

Kohti parempaa?

Negatiivinen kehitys voidaan Sipilän mukaan korjata myös sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa. Hän sanoo olevansa vakuuttunut siitä, että se kääntää trendin ruotsin kielen osalta, ”koska tämä otetaan erityiskysymyksenä huomioon”.

– Nyt ruotsin kielen asemahan tulee vahvistumaan tämän uudistuksen myötä. Eli nyt nämä palvelut ovat olleet saatavilla vain kaksikielisissä maakunnissa mutta nyt palvelut, puhutaan tulkkauspalvelusta minimissään, tulevat pakollisiksi kaikkialla. Samoin valinnanvapaus vahvistaa ruotsin kielen asemaa kahtakin kautta, toisaalta sitä kautta, että kun vaatimus tulee myös yksityisissä palveluissa, mutta myös sitäkin kautta, että kansalaiset voi myös äänestää jaloillaan eli voi valinnanvapauden kautta mennä sille ovelle missä on parhaat palvelut myös vähemmistökielillä. Minun mielestä tämä on asia jota ei ole ehkä noteerattu, tai sitä ei ole ainakaan missään julkisessa keskustelussa noteerattu.

Yksi syy siihen, että hallitus Sipilän mukaan ”ehkä poikkeuksellisen huolellisesti” haluaa vaalia ruotsin kieltä, on siinä, että hallituspohja on aiempaa kapeampi, lue RKP on ulkona hallituksesta. Esimerkkinä huolellisuudesta hän mainitsee lainsäädännön arviointineuvoston lausunnon helmikuulta, koskien sote- ja maakuntauudistuksiin liittyvää lainsäädäntöä.

– Arviointineuvosto on kiittänyt sitä, että tämä kielellinen tarkastelu on tehty poikkeuksellisen huolellisesti ja se johtuu juuri siitä, että me olemme hallituksen sisällä painotettu, että se tehdään huolellisesti. Siitä ovat ministerit ottaneet onkeensa.

Mutta Sipilä on lukenut arviointineuvoston kertomuksen tai ruotsia ja hallitusta koskevan muistionsa huolimattomasti. Arviointineuvosto katsoo, että lakipaketti kokonaisuutena tarkasteltuna on hyvin valmisteltu, mutta siinä ei sanota mitään siitä, miten kielelliset vaikutukset on arvioitu. Neuvosto toteaa vain, että uudistuksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta kielellisiin oikeuksiin. Puhelu neuvoston puheenjohtajalle vahvistaa, että neuvosto ei ole ottanut erityistä kantaa siihen, miten kielellisten vaikutusten arviointi on tehty.