Kieli-ilmapiiri on nyt parempi kuin neljä vuotta sitten, ilmenee sosiologi Kjell Herbertsin kirjoittamasta Aivan kuin liukuportaat olisivat pysähtyneet – Agendaraportti Suomen kieli-ilmastosta 2023, joka perustuu lähes tuhannen suomenruotsalaisen kyselyvastauksiin.
Vuonna 2019 julkaistun vastaavan raportin mukaan 75 prosenttia eli kolme neljäsosaa koki ruotsin kielen aseman suhteen huonoksi tai jopa erittäin huonoksi. Nyt luku on pudonnut vajaaseen 60 prosenttiin, ja 25 prosenttia sanoo ruotsin kielen aseman olevan hyvä. Vastaajista 10 prosenttia on nyt sitä mieltä, että ruotsin kielen asema on jopa erittäin hyvä. Vuonna 2019 näin ajattelevien osuus oli nolla.
Nämä ovat suomenruotsalaisten esiin nostamat ongelmat
Kjell Herberts on analysoinut kyselyn vastauksia ja nostaa raportista kolme asiaa: englannin kielen valtaannousu uutena ”toisena äidinkielenä”, se, että ruotsinkielisten on varattava enemmän aikaa, jos he haluavat julkisia palveluja ruotsiksi, ja se, että ruotsinkieliset kieliketjut usein katkeavat.
– Monet ovat kokeneet, että ruotsinkielisenä nykyisin yhä useammin saa vastauksen englanniksi. On aivan kuin suomenkielinen vastapuoli lähtisi siitä, että jos puhuu ruotsia, puhuu myös englantia ja puhuu sitä mieluummin kuin suomea. Näin käy usein välittömästi ilman, että vastapuolelta edes kysyttäisiin, puhuuko hän englantia tai pyydettäisiin anteeksi omaa puutteellista ruotsin kielen taitoa, sanoo Herberts.
Suomenruotsalaiset kokevat myös, että he joutuvat käyttämään enemmän aikaa, jos he valitsevat ruotsin kielen soittaessaan palvelunumeroon.
– Vaikka terveydenhuollossa annetaan palveluja ruotsiksi, monet kokevat, etteivät tarjonta ja kysyntä ole tasapainossa. Odotusajat saattavat olla pitkiä sekä puhelin- että hoitojonoissa. Monet vastaajat ovat kokeneet, että ruotsinkielinen palvelu asian luonteesta riippumatta on paljon hitaampia.
Siitä huolimatta monet valitsevat ruotsinkielisen palvelun. Lähes 80 prosenttia vastaajista käyttää ruotsia terveydenhuollossa tai verohallinnossa. 71 prosenttia käyttää ruotsia pankissa ja 66 prosenttia Kelassa. Yli puolet suomenruotsalaisista vaihtaa ruotsiin automaattikassoilla, mutta vain noin 25 prosenttia valitsee asioida ruotsiksi ruokakaupassa tai verkko-ostoksilla.
Kjell Herberts toteaa myös, että monet todistavat miten ruotsinkieliset palvelupolut verkossa eivät toimi: asiakirjat puuttuvat, linkit eivät toimi tai tukichatissä ei sittenkään puhuta ruotsia.
Myös Oikeusministeriön kieliasiainneuvos Corinna Tammenmaa toteaa tämän raporttia kommentoidessaan.
– On erittäin huolestuttavaa lukea kommentteja, joiden mukaan järjestetyt ruotsinkieliset palvelupolut, palvelunumerot ja vastaavat palvelut toimivat huonosti. Tämä on osoitus siitä, että paljon työtä on mennyt hukkaan. Joku on panostanut paljon ruotsinkielisen palvelun parantamiseen ja sitten puutteet kielitaidossa tai muissa järjestelyissä eivät ainoastaan vaikeuta yksittäisen asiakkaan elämää, vaan heikentävät luottamusta ruotsinkielisiä ratkaisuja kohtaan, Tammenmaa sanoo.
Näitä toimenpiteitä suomenruotsalaiset toivovat (valikoima)
1. Kielilisän maksamisesta julkisen sektorin kaksikieliselle henkilöstölle ollaan yksimielisiä. Kysymyksessä ei ole lähemmin määritelty, minkä suuruinen sen tulisi olla ja mitä kaksikielisyydellä tarkoitetaan käytännössä, mutta on selvää, että reilut 90 prosenttia vastaajista kannattaa ajatusta.
2. Enemmistö on myös sitä mieltä, että julkisissa palveluissa on noudatettava kaksikielisiä ratkaisumalleja. Mielenkiintoista tässä yhteydessä on, että näin on tehtävä myös lisäyksellä ”kustannuksista riippumatta”. Se, että lähes 80 prosenttia tukee ajatusta kustannuksista riippumatta osoittaa, että periaatetta julkisten palvelujen kaksikielisyydestä samanlaisin perustein pidetään tärkeänä ja että sen on saatava maksaa.
3. Siitäkin vallitsee melko suuri yksimielisyys, että ruotsi ja suomi tulisi palauttaa pakolliseksi ylioppilastutkinnon osaksi. Yli 80 prosenttia on sitä mieltä, että palauttaminen on toivottavaa, 11 prosenttia epäröi ja ainoastaan 5 prosenttia vastustaa ehdotusta. Hieman pienempi osuus, mutta kuitenkin selkeä enemmistö kokee, että suomenkielisten koululaisten tulisi opiskella yhtä paljon ruotsia kuin ruotsinkieliset lukevat suomea. 18 prosenttia epäröi ja 13 prosenttia pitää ehdotusta enemmän tai vähemmän kohtuuttomana. On huomionarvoista, ettei enemmistö suomenruotsalaisista tähän kyselyyn vastanneista koe, että enemmistöön tai vähemmistöön kuuluvuus saa ratkaista, missä laajuudessa toista kieltä opiskellaan. Pikemminkin peräänkuulutetaan yhdenvertaista kaksikielisyysnäkökulmaa, jossa myös kieltenopetusta annetaan kielilain mukaan ”samanlaisin perustein”.
Päätelmä
Lopuksi Herberts toteaa, että Kieli-ilmapiiri on suomenruotsalaisten kokemusten mukaan paikoitellen huono, mutta he eivät ole yhtä toivottomia ja pessimistisiä kuin neljä vuotta sitten. Tilanne ei ole suinkaan tyydyttävä, mutta kehitys on ollut oikeansuuntaista. Kielellisistä syistä työpaikoilla tapahtuva syrjintä ja häirintä eivät ole yhtä yleisiä nyt vastaajien keskuudessa kuin vuonna 2019.
Silloinen Juha Sipilän hallitus sai vuonna 2019 pohjanoteerauksen ja koettiin ruotsin kielen rakenteiden purkajaksi. Ruotsinkielisten edustus oli hallituksessa heikko, koska myös RKP oli oppositiossa. Sosiaali- ja terveydenhuoltouudistus ja Vaasan keskussairaalan status saivat tuolloin tärkeän symboliarvon.
Sanna Marinin hallitus saa huomattavasti paremman arvosanan tavastaan hoitaa ruotsin kieleen liittyviä asioita. Yksi selitys siihen löytyy siitä, että Marinin hallitusta edustavat RKP sekä useat ruotsin- ja kaksikieliset poliitikot. Tosin pääministerin itsensäkin toivottaisiin joskus viestivän ruotsiksi ja etenkin yhteispohjoismaisissa yhteyksissä.
