Jakamistalous Pohjoismaissa – Strategia ja toimeenpidealoitteet Tanskassa, Suomessa ja Ruotsissa

Kirjoittajat:
Skribent Mats Nylund
Bild på sedlar i olika valörer

Yhteenveto

Vuonna 2016 Suomen jakamistalouden arvo konsulttitoimisto PwC:n raportin mukaan, joka tehtiin Työ- ja elinkeinoministeriölle, oli 100 miljoonaa euroa. Raportin mukaan arvo kymmenkertaistuu ja nousee 1,3 miljardiin euroon vuoteen 2020 mennessä.

Mitkä yhteiskunnan osat muuttuvat jakamistalouden myötä? Kuinka tämä vaikuttaa työmarkkinoihin? Mitä pitää tehdä? Mitä voidaan tehdä?

Ajatushautomo Agendan tarkoitus on valaista tällä raportilla jakamistalousilmiötä ja katsoa tarkemmin muutamia arkoja pisteitä ja pullonkauloja, jotka olisivat korjaamisen arvoisia. Raportin kirjoittajalla, Mats Nylundilla on kymmenen toimenpide-ehdotusta. Niiden on tarkoitus antaa evästystä vaikuttajille ja päättäjille. Jakamistalouden juna kulkee yhä nopeammin ja sen on syytä ottaa askel muuttuvien markkinoiden suuntaan ja sopeutua siihen.

Kaksi alan asiantuntijaa, Resolute HQ:n Jukka Viitanen ja AirFaas:n Edward Blomstedt ovat antaneet kommentteja raporttiin.

Mats Nylund (s. 1968) on dosentti, joka toimii Arcada Ammattikorkeakoulussa mediakulttuurin yliopettajana. Hän on ollut vuodesta 2012 lähtien vetäjänä…
Julkaisutiedot
Julkaistu: 8. maaliskuuta 2019
Julkaisija: Ajatushautomo Agenda
Grafiikka: Sebastian Dahlström
Käännös: Anu Huusko
Sisällysluettelo

Sharing is caring

100 miljoonaa euroa. Se oli Suomen jakamistalouden arvo vuonna 2016 konsulttitoimisto PwC:n raportin mukaan, joka tehtiin Työ- ja elinkeinoministeriölle. Tämä ei ehkä yllättänyt? Mutta jakamistalouden laskennallinen kasvupotentiaali voi hämmästyttää. Muutamassa vuodessa PwC alkoi uskoa, että arvo kymmenkertaistuisi ja nousisi 1,3 miljardiin vuonna 2020.

Ajatushautomo Agendan tarkoitus on valaista tällä raportilla jakamistalousilmiötä ja katsoa tarkemmin muutamia arkoja pisteitä ja pullonkauloja, jotka olisivat korjaamisen arvoisia. Raportin kirjoittajalla, Mats Nylundilla on kymmenen toimenpide-ehdotusta. Niiden on tarkoitus antaa evästystä vaikuttajille ja päättäjille. Jakamistalouden juna kulkee yhä nopeammin ja sen on syytä ottaa askel muuttuvien markkinoiden suuntaan ja sopeutua siihen.

Me emme ole Suomessa yksin miettimässä, minkälaisia muutoksia kasvava jakamistalous tuo tullessaan. Muut Pohjoismaat tarjoavat usein hyvän viitekehyksen, ja myös tässä raportissa me katsomme länteen etsiessämme ratkaisumalleja. Sekä Ruotsissa että Tanskassa on tehty selvityksiä, kuinka jakamistalouteen suhtaudutaan, ja me kerromme näistä kokemuksista tässä raportissa.

Oletko matkustanut Uber-kyydillä tai löytänyt asumista Airbnb:n kautta? Silloin olet jo osa jakamistaloutta. On vaikea uskoa että jakamistalous ei kasvattaisi suosiota Pohjolassa: Ihmisten luottamus toisiaan kohtaan Pohjoismaissa on korkea, mikä luo hyvän pohjan jakamistalouden palveluille. Harva niistä, joka omistaa kakkosasunnon antaa sen seista tyhjillään, mutta kuinka moni meistä antaisi oman autonsa jonkun toisen käyttöön, kun itse on töissä?

Elinvoimaisesta haja-asutuksesta puhuttaessa jakamistalous on nähtävä ennemminkin mahdollisuutena kuin asiana, joka ei koske haja-asutusalueita. Pohjimmiltaan jakamistalous tarkoittaa tehokasta tapaa käyttää alihyödynnettyjä resursseja. Mutta samanaikaisesti kasvava jakamistalous muuttaa pelisääntöjä monilla eri liiketoiminta-alueilla ja työmarkkinoilla.

Kaksi alan asiantuntijaa, Resolute HQ:n Jukka Viitanen ja AirFaas:n Edward Blomstedt ovat antaneet kommentteja raporttiin. Ja Blomstedtiä siteeratakseni: ”Asiassa keskeistä on voittaminen tai katoaminen.” Koska vaihtoehdot ovat näin vähissä on helppo ymmärtää, että nyt on syytä miettiä, mitä jakamistalous tuo tullessaan meille Suomeen.

Helsinki 31.1.2019

Ted Urho
toiminnanjohtaja
Ajatushautomo Agenda

”Tervetuloa vuoteen 2030. Tervetuloa kaupunkiimme. En omista mitään. En omista autoa. En omista taloa. En omista tavaroita tai vaatteita. Shoppailu? Olen unohtanut mitä se on.” Näin kirjoitti tanskalainen kansanedustaja Ida Auken pari vuotta sitten visiona tulevasta. Jakamistaloudesta on keskusteltu poliittisella tasolla pohjoismaissa jo muutaman vuoden ajan. Samanaikaisesti on Euroopan unioni ollut tämän uuden digitaalisen talouden näkyvä puolestapuhuja. Eurooppalaisen jakamistalouden agendan mukaan, jonka Euroopan komissio julkaisi 2016, voi jakamistalous johtaa työllisyyden ja kasvun lisääntymiseen koko EU:n alueella, jos toimintaa kannustetaan ja kehitetään oikealla tavalla. Komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen on korostanut mahdollisuuksia uusiin innovaatioihin ja tuottoihin. EU:n ja poliitikoiden tehtävänä on Kataisen mukaan luoda sääntöjä, jotka mahdollistavat uusia palveluita, mutta suojaavat samalla kuluttajia ja huolehtivat, että verotus ja työehdot ovat oikeudenmukaisia. Jakamistalouden eurooppalainen agenda kehottaa EU-maita tarkastamaan sellaiset säännöt ja määräykset, jotka voivat joko edistää tai jarruttaa jakamistalouden kehitystä. Syksyllä 2017 julkaisivat Tanska, Suomi ja Ruotsi kukin tahollaan poliittisia linjauksia, kuinka jakamistaloutta voidaan kehittää (ks. viitteet). Tämän raportin tarkoituksena on kuvata jakamistaloutta ja tutkia ilmiötä pohjoismaisesta poliittisesta näkökannasta tutkimalla ja vertaamalla tanskalaisia, suomalaisia ja ruotsalaisia menettelytapa-asiakirjoja. Miten nämä kolme pohjoismaata näkevät jakamistalouden ja minkälaisia toimenpiteitä hallitukset ja viranomaiset ehdottavat sen kehittämiseen?

Mitäyhtäläisyyksiä ja eroja maiden välillä voidaan havaita? Miten näissä kolmessa maassa nähdään jakamistalouden poliittiset ja taloudelliset vaikutukset? Mitkä yhteiskunnan osat muuttuvat jakamistalouden myötä? Mitä on tehtävä? Mitä voidaan tehdä? Vaikka painopiste on jakamistaloudessa, raportti tutkii myös muita samankaltaisia käsitteitä, kuten alustatalous ja Gig Economy.

Jakamistalous kasvaa nopeasti. Monet tuntevat jo suuret globaalit toimijat kuten Uber ja Airbnb. Jakamistalouden liikeidea rakentuu tarjonnan ja kysynnän yhdistämiseen laajassa sosiaalisessa verkostossa, digitaalisten ratkaisujen, -laitteiden ja niin sanottujen alustojen avulla.
Jakamistaloudelle tunnusomaista on se, että tavaroita ja palveluita ”jaetaan” toisilleen aikaisemmin tuntemattomien yksityishenkilöiden välillä. Toinen osapuoli voi ansaita ylimääräistä rahaa ja toinen saa käyttöönsä uuden, mahdollisesti sekä halvemman että jännittävämmän vaihtoehdon. Tapahtuman kolmas osapuoli, alusta, ottaa maksun näiden kahden yhdistämisestä. Mutta voiko vieraisiin luottaa? Jakamistalouden ja ihmisten välisten luottamusasteen välillä on vahva yhteys, (Piippo ja Surakka 2016; OECD 2017); OECD 2017). Luottamuksen kansainvälisissä tutkimuksissa on toistuvasti päädytty siihen, että luottamusaste ja ihmisten välinen luottamus on erittäin korkea Pohjoismaissa. Tästä syystä näyttää jakamistalouden kehittäminen pohjoismaissa erityisen lupaavalta. Viime vuosien aikana on laadittu useita raportteja, joissa jakamistaloutta pyritään kuvaamaan sekä huomioimaan sen suuruus ja kasvu. Erään Työ- ja elinkeinoministeriön 2017 julkaiseman selvityksen mukaan, voi jakamistalous lähivuosien aikana kasvaa erittäin nopeasti sekä Suomessa että kansainvälisesti. Konsulttiyhtiö PwC laskee, että jakamistalous kasvaa niin, että vuosikymmenessä sen liikevaihto on globaalilla tasolla 300 miljardia euroa. Summa vaikuttaa suurelta. Toisaalta esimerkiksi Nordea Ruotsissa arvioi, että vaikka jakamistalous kasvaa, se on niin pieni, että se pysyy mitäänsanomattomana makrotaloudellisesta näkökulmasta katsoen. Nordea arvioi, että vaikka PwC on ennusteessaan oikeassa, merkitsee se, että jakamistalouden odotettu liikevaihto on Ruotsissa 12 miljardia kruunua vuonna 2025, mikä on lähes yhtä paljon kuin mitä ruotsalaiset kuluttavat vuodessa pitsoihin. World Economic Forum -säätiön ennusteen mukaan jakamistalous kasvaa ja normalisoituu käyttäjien keskuudessa niin, että siitä tulee valtavirtaus vuoden 2026 tienoilla. Eräs ilmaisu tälle normalisaatiolle on, että autokimpat, vuokraautot ja kimppakyydit tulevat tavallisemmiksi kuin oman auton omistaminen ja sen käyttö. Suomalaiselta Maas Global yritykseltä on ilmestynyt Whim-niminen sovellus, joka kytkee yhteen julkisen liikenteen, vuokrapolkupyörän, vuokra-auton ja taksin. Tarkoituksena on tarjota käyttökelpoinen ja kattava kuljetuspalvelu, josta voi tulla kilpailukykyinen vaihtoehto yksityisautolle. Maas Global laajentuu myös Singaporeen ja Iso-Britanniaan. PwC on analysoinut jakamistalouden arvon myös Suomessa.

Arvo oli 2016 hieman yli 100 miljoonaa euroa, mutta muutamassa vuodessa sen arvo kymmenkertaistuu ja nousee 1,3 miljardiin vuonna 2020. Muun muassa amerikkalainen majoituspalvelu Airbnb on kasvanut nopeaan tahtiin Helsingissä. Keväällä 2018 asuntojen lukumäärä Helsingissä oli 2 316. Tanskassa ja Ruotsissa, joissa turistivirrat ovat huomattavasti suuremmat, on Airbnb:llä myös merkittävästi suurempi määrä asuntoja. SVT:n mukaan on koko Ruotsissa vuokrattavana 20 000 asuntoa. Inside Airbnb:n nettisivuston mukaan Kööpenhaminassa on yhtä paljon asuntoja kuin koko Ruotsissa, ja lähes kymmenen kertaa enemmän kuin Helsingissä. Liikenne ja asuminen on näin ollen kaksi tärkeää jakamistalouden aluetta. Muita tärkeitä alueita ovat palvelut (mikrotyön tekeminen internetin kautta), raha (mm. ruohonjuuritason rahoitus), käytetyt tavarat, toimitilat ja koulutus. Yksityishenkilöiden välinen energiakauppa ja kaupankäynti henkilökohtaisella datalla, arvioidaan nousevan tärkeäksi alueeksi lähitulevaisuudessa. Tulevaisuuden jakamistalouden oletetaan helpottavan ja tehostavan ratkaisuja, jotka perustuvat niin sanottuun lohkoketjuteknologiaan (Honkanen 2017). Tarkoituksena on rakentaa järjestelmä, jossa ihmiset voivat vaihtaa tavaroita, palveluita ja rahaa turvallisella tavalla, ilman suhteellisen suuria maksuja välikäsille, kuten Uber ja Airbnb.

Collaborative Economy Honeycomb on Jeremiah Owyangin laatima graafinen esitys. Se esittää jakamistalouden (tai yhteistyötalouden) vahakakkuna, jossa on 16 eri aluetta, mukaan lukien osa-alueet ja yritys
(Kuva 1). Lukuun ottamatta liikennettä, toimitiloja, palveluita, rahaa ja käytetyn tavaran kauppaa, se nostaa esille myös alueet kuten ruoka, työkalut, terveys, oppiminen ja jopa analytiikan. Kuvan keskiössä on kaikkein tärkein, ihmiset. Owyang puhuu empowered people:sta tarkoittaen, että enää ei voida puhua vain asiakkaista, vaan on otettava huomioon kirjo uusia ja huomattavasti aktiivisempia kuluttajarooleja, kuten tekijät (makers), aputekijät (co-creators), ruohonjuuritason rahoittajat (crowdfunders) ja vastaavat (peers).

Jakamistalous on edelleen monella tavalla epämääräinen ja jopa riidanalainen käsite. Sanaa käytetään eri tavoilla ja selkeän, kaikkien hyväksymän määritelmän löytyminen ei onnistu. Jakamistaloudella on käsitteenä ilmeinen vetovoima, mutta mielipiteet siitä menevät ristiin.
Monet näkevät sen kiehtovana ilmiönä ja arvelevat, että käsitteellä on selvä funktio, digitaalisesta taloudesta keskusteltaessa. Toiset ovat sitä mieltä, että sana on harhaanjohtava, eikä sillä ole mitään tekemistä jakamisen kanssa. Toisaalta monet ovat huomauttaneet, ettei jakamistalous sinällään ole mikään uusi ilmiö. Pohjoismainen jokamiehenoikeus on hyvä esimerkki Pohjolalle erityisellä muodolla siitä, jota voimme kutsua perinteiseksi jakamistaloudeksi. Jokamiehenoikeus on kaikkien ihmisten oikeus liikkua yksityisellä maalla luonnossa, oleskella siellä tilapäisesti ja kerätä esimerkiksi marjoja, sieniä ja tiettyjä muita kasveja. Jokamiehenoikeus on viimevuosina kirjattu lakiin Ruotsissa ja Norjassa. Jakamistalous on käännös englannin kielen sanasta sharing economy. Jakamistalous on muun muassa ruotsinkielessä suhteellisen uusi sana. Se otettiin käyttöön Ruotsin kielineuvoston uudissanaluettelossa vuonna 2015.

Monet aikaisemmista ilmiön tutkimuksista viittaavat amerikkalaiseen oikeustieteilijään Yochai Benkleriin. Eräässä 2006 julkaistussa artikkelissa Sharing Nicely, Benkler on sitä mieltä, että jakaminen on pitkään ollut aliarvostettu muoto taloudellisesta toiminnasta, joka on saanut nyt nostetta niiden mahdollisuuksien avulla, jotka internet on avannut. Eräs toinen varhainen kirjoittaja on Lawrence Lessig (2006), joka käsittelee jakamistaloutta sosiaalisten medioiden kasvun yhteydessä. Lessig huomauttaa, että jakaminen luo sosiaalisen verkoston, communities. Hän korostaa myös jo aikaisessa vaiheessa, että sillä, jonka käyttäjät asettavat vapaaehtoisesti verkkoon, on taloudellinen arvo.

Jakamisella on siis taloudellinen arvo, mutta toisaalta taloudella ei aina tarkoiteta rahaa. Sen sijaan jakamistaloutta voidaan katsoa myös kritiikkinä tarpeettoman tiukalle käsitykselle taloudesta, joka sulkee pois kaiken rahatalouden ulkopuolella olevan. Julkisuudessa on esitetty laajemman näkemyksen avaamista talouteemme, joka mahdollisesti olisi jakamistalouden tärkein tuki (Venäläinen ja Tuomo Alhojärvi 2017). Jakamistaloutta koskeva keskustelu alkoi siis sosiaalisessa mediassa. Nykyään puhutaan vähemmän tiedon välittämisestä ja sen
sijaan enemmän ”resurssien”, tavaroiden ja palveluiden välittämisestä. Tämän käsityksen mukaan voidaan jakamistalous määritellä “osana taloutta, jossa yksityishenkilöt antavat toisilleen käyttöön alikäytettyjä resursseja, sekä omaisuutta että palveluita, joko maksua vastaan tai ilman sitä. Tämä voi tapahtua digitaalisen alustan avulla tai analogisen tiedonvälityksen kautta. Yhteistä näille on kuitenkin se, että resursseja on voitava jakaa käyttäjien kanssa oman tuttavapiirin ulkopuolelle“. (SOU 2017, 64).

Kolme keskeistä jakamistalouden kulmakiveä ovat siis ajatus siitä, että on olemassa alikäytettyjä resursseja, joita yksityishenkilöt voivat jakaa sosiaalisessa mediassa, siihen soveltuvien digitaalisten alustojen avulla (Kuva 2).

Olemassa on siis resurssitehokkuuden sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen perusajatus. Jakaminen voidaan tehdä ilman maksua – esim. lahjoittaa, saada, vaihtaa tai lainata asioita – mutta useimmiten se tapahtuu maksua vastaan. Tällöin se voi koskea vuokrausta tai
käytetyn esineen ostoa/myyntiä. Tavaroiden ja palveluiden jakamisen tavoite voi olla joko taloudellinen tai ideologinen. Taloudellisessa tavoitteessa on kysymys halvemmista hinnoista. Ideologinen tavoite voi koskea ihmisten kannustamista naapuriapuun ja digitaaliseen yhteisöllisyyteen, ja tällä tavoin kasvattaa sosiaalista yhteenkuuluvaisuutta. Selvien ja yksiselitteisten rajojen asettaminen jakamistaloudelle, on osoittautunut vaikeaksi. Jakamistalouden tarkka määrittäminen ja rajojen asettaminen on sen takia jatkuvan keskustelun kohteena.

Keskustelu koskee ainakin seuraavia kysymyksiä:
– Miksi puhutaan jakamisesta ostettaessa, myytäessä ja vuokrattaessa?

– Kakku voidaan kyllä jakaa, mutta voidaanko palveluita todella jakaa?

– Sisältyykö käytetyn tavaran kauppa jakamistalouden käsitteeseen?

– Mikä osa on yrityksellä ja julkisella sektorilla jakamistaloudessa?

– Mikä on sanan alusta tarkka merkitys?

Ensimmäinen kysymys koskee jakamistalouden vaikuttavuutta käsitteenä. Onko ylipäätään tarkoituksenmukaista ottaa käyttöön uusi käsite, kun toiminta käsittää niin suuressa määrin perinteistä kaupallista vaihtamista, kuten esim. vuokrausta/vuokralle antamista? Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan ei, tulee koko jakamistalouden käsitteestä tarpeeton. On kuitenkin tutkijoita, jotka ovat sitä mieltä, että jakamistalous on hyvä käsite tavaroiden jakamiselle. Sitä vastoin on tarkoituksetonta puhua palveluiden jakamisesta, yksinkertaisesti siksi, että palveluita ei voi jakaa samalla tavalla kuin tavaroita. Kakku on helppo jakaa kahteen yhtä suureen palaan, mutta palveluita ei voi jakaa yhtä konkreettisella tavalla.

Entä sitten on käytetyn tavaran kauppa, ihmisten ostaessa ja myydessä käytettyjä tavaroita verkon kautta? Myös tässä on vastakkaisia mielipiteitä. Näin ollen meillä on tilanne, jossa monet näkevät käytetyn tavaran kaupan osana jakamistaloutta, kun taas osa on sitä
mieltä, että jakamistaloudella itse asiassa tarkoitetaan sitä, että yksityishenkilöt antavat toisilleen tilapäisesti alikäytettyjä resurssejaan, eikä toisin sanoen tarkoita aina omistuksen siirtymistä (SOU 2017, 61). Perustelu jälkimmäiselle käsitykselle on se, että ostaminen ja myyminen aiheuttaa perinteisen kaupallisen liiketoimen ja että omistuksen vaihdossa on tarpeetonta puhua jakamisesta. Onko jakamistaloudessa aina kysymys yksityishenkilöiden välisistä liiketoimista? Mikä osa on yrityksellä ja julkisella sektorilla? Mikä on alusta? Ideologisella tasolla mielikuva yksityishenkilöiden välisestä vaihtamisesta (englanniksi peers – tasavertainen, ts. yhdenvertaisia yksilöitä), on jakamistalousajatuksen tärkein kulmakivi. Käytännössä vaihtaminen tapahtuu kuitenkin usein yrityksen ylläpitämän ja omistaman alustan avulla. Voi myös olla niin, että se, joka tarjoaa omaisuutta, palveluita ja alustoja on (mikro)-yritys. Kuva 3 kuvaa jakamistalouden liiketoimia ja kolme jakamistalouden keskeistä asianosaissuhdetta: käyttäjä, joka tarjoaa palveluita, (2) käyttäjä, joka hyödyntää palveluita ja (3) alusta, sovittaa yhteen näiden palveluiden tarjonnan ja kysynnän (SOU 2017, 65). Alusta tarjoaa usein myös arvostelujärjestelmän ja maksuratkaisun niin, että käyttäjä voi antaa palveluista arvosanan ja maksaa ne.

Jakamistalouden puolestapuhujat ovat väittäneet, että jakamalla voidaan vähentää omistamisen merkitystä ja siten luoda tasa-arvoisempi ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta. Access over Ownership – saatavuus on omistamista tärkeämpää – on paljon käytetty iskulause. On kuitenkin väärin väittää, että omistaminen menettäisi merkityksensä. Aina on joku, joka omistaa liiketoimessa käytetyt tavarat. Tärkeä kysymys on myös kuka omistaa alustat ja näin ollen hyötyvät niistä ja valvovat toiminnan ehtoja. Viime aikoina on yhä enemmän tuotu esille kysymys, kenellä on oikeus hallita dataa, sitä informaatiota ja digitaalista jälkeä, jota syntyy kaikesta digitaalisesta toiminnasta. Tänä päivänä on tavallista, että alustat (yritykset) omistavat datan, vaikka käyttäjät sen tuottavat. Jakamistaloudessa on siis useita ulottuvuuksia, joista ei ole sovittu. Ilmeistä on kuitenkin se, että osaksi kysymyksessä on akateeminen keskustelu, mutta määrityksillä on myös sekä poliittisia että juridisia vaikutuksia. Toisaalta voidaan sanoa, että jakamistaloudesta voidaan keskustella ja tehdä siitä päätös, huolimatta käsitteen huokoisesta luonteesta.

Taulukossa 1 on laaja kooste jakamistaloustoiminnan eri muodoista Suomessa. Taulukko antaa esimerkkejä uusista palveluista ja tekee eron seitsemän toimintakategorian välillä: globaalit toimijat, (2) käytetyn tavarankauppa verkossa, (3) muut kaupalliset alustat, (4) aatteelliset alustat, (5) ryhmät sosiaalisissa medioissa, (6) julkisen sektorin (kunta ja valtio) aloitteet, sekä joukko (7) rajatapauksia, joita ei ole määritetty jakamistaloudellisena toimintana, mutta voidaan silti liittää jakamistalouteen tavalla tai toisella.

Käsitteenomainen epäselvyys ja epämääräisyys on ollut seurausta siitä, että keskustelussa käytetään useita muita samankaltaisia ja päällekkäisiä käsitteitä. Suomessa puhutaan paljon alustataloudesta ja kiertotaloudesta. Kuten on tullut esille, näillä kahdella, jakamistalouden ja digitaalisella alustalla on läheinen kytkentä. Digitaalinen alusta on sovellus tai muu online-perusteinen palvelu, joka kytkee yhteen tavaroiden ja palveluiden tarjonnan ja kysynnän. Nämä palvelut ovat vuorovaikutteisia niin, että ihmiset voivat käyttää niitä joko palveluiden tarjoamiseen (tuottajia) tai löytämään ihmisiä, jotka haluavat käyttää palveluita (kuluttajia). Älypuhelimien ansiosta meillä on yhä useammin käytettävissä sovelluksia ja palveluita vuorokauden ympäri. Monet ovat sitä mieltä, että jakaminen ei ole mikään uusi ilmiö, mutta teknisen kehityksen ansiosta on jakaminen nyt levinnyt oman tuttavapiirin ulkopuolelle.

Jakamistalous ja alustatalous ovat näin ollen osittain päällekkäisiä käsitteitä. Erotuksena on, että alustatalous korostaa teknistä ratkaisua ja rakennetta, kun taas jakamistalous asettaa suuremman painon yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden mahdollisuuteen. Sana alusta voi viitata myös yritykseen, joka omistaa alustan. Digitaalisista alustoista on tullut internet-talouden tärkeimpiä toimijoita. Yksi selkeä osoitus tästä on, että neljä maailman viidestä vahvimmasta tavaramerkistä on digitaalisia alustoja: Apple, Microsoft, Google ja Facebook. Näitä markkinoita dominoi USA ja vähemmässä määrin Kiina. Myös jakamistalouden sisällä on ilmeinen riski siitä, että muutamat alustat saavat aivan liikaa valtaa. Tilanteessa, jossa valta ja resurssit keskittyvät muutamille harvoille, on luonnollisesti hyödytöntä puhua jakamisesta. Kuva 4 kuvaa alustojen neljä eri ulottuvuutta: tekninen rakenne, kauppapaikka, sosiaalinen verkosto ja yritys.

Tutkimuksen alalla puhutaan paljon myös Gig Economy:sta. Termi viittaa niihin palveluihin ja mikrotöihin, joita alustojen kautta välitetään. Klassinen esimerkki on amerikkalainen TaskRabbit, jonka IKEA on ostanut. Näiden alustojen kautta palveluita tarjoavat voivat olla elinkeinon harjoittajia, mikroyrittäjiä tai yksityishenkilöitä, jotka vastaanottavat tilapäisiä tehtäviä. Gig Economy:lla on läheinen kytkentä niin sanottuihin itsensätyöllistäjiin, freelancereihin tai muihin ilman työsuhdetta tai yksityisyritystä oleviin lisätyön muotoihin. Tänä päivänä on Ruotsissa 880 000 yritystä, joissa on vähemmän kuin yksi työntekijä. Itsensätyöllistämisen markkinat kasvavat nopeasti koko Pohjolassa. Itsensä työllistäminen on tavallista muun muassa journalistiikassa, media- ja kulttuurialalla, IT ja konsulttitoiminnassa.

Yksi tärkeä kysymys koskien Gig Economya ja itsensä työllistämistä, on työntekijän oikeudet. Koske he, jotka suorittavat mikrotyötä eivät ole työntekijöitä, ei heillä ole lainmukaista työsuhdeturvaa eikä yhteispäätösmenettelyä. Sen lisäksi he vastaavat itse omasta sosiaaliturvasta, sairausvakuutuksesta, vanhuuseläkkeestä ja lomasta. Suomessa on muun muassa ammattiliittojen keskusjärjestö SAK käynnistänyt keskustelun näistä haasteista. SAK väittää, että nettialustojen välittämä työ, yhdistää yrittäjyyden ja palkansaajan epäkohdat. Jakamistalous, alustatalous ja Gig Economy muodostavat osia uudesta digitaalisesta taloudesta. Käsitteenä ne korostavat eri näkökulmia ja ominaisuuksia. Jakamistaloutta koskevassa keskustelussa esiintyy vielä joukko muitakin samankaltaisia käsitteitä, joko vahvemmalla tai lievemmällä yhteydellä jakamistalouteen (ks. kuva 5).

EU:n mukaan voi jakamistalous johtaa työllisyyden ja kasvun lisääntymiseen koko EU:n alueella, jos toimintaa kannustetaan ja kehitetään oikealla tavalla. EU puhuu jakamistaloudesta termeillä, kuten innovaatio, uusia palveluita ja tuottomahdollisuuksia. Samanaikaisesti painotetaan kuluttajasuojan tärkeyttä ja huolehditaan siitä, että verotus ja työehdot ovat oikeudenmukaisia. Miten jakamistalous nähdään Tanskassa, Suomessa ja Ruotsissa kolmen, 2017 julkaistujen toimintaperiaatteiden mukaan? Miten arvioidaan jakamistalouden yhteiskunnalliset vaikutukset? Minkälainen tarve on jakamistalouden suhteen? Mitä konkreettisia periaatetoimia ehdotetaan? Miten maat suhtautuvat EU:n jakamistaloutta koskevaan agendaan? Tanskalainen dokumentti on Tanskan hallituksen julkaisema strategiadokumentti. Se sisältää 22 periaatealoitetta, jotka tuodaan esille neljällä alueella. Suomalainen dokumentti on selvitys, joka on koottu jakamistaloutta käsittelevän, eri ministeriöitä edustavan virkamiesryhmän toimesta. Selvityksen tarkoituksena on tunnistaa haasteet ja kehittämistarpeet koskien lainsäädäntöä ja sääntelyä. Selvitys johtaa seitsemään periaatealoitteeseen. Raportin julkaisija on Työ- ja elinkeinoministeriö. Ruotsalaisen dokumentin on laatinut itsenäinen selvittäjä, jonka tehtävänä on ollut laatia eri malleja kuvaava kartoitus, analysoida eri käyttäjien rooleja sekä pohtia nykyistä, niin kansallista kuin EU:n sisäistä lainsäädäntöä.

Periaatedokumenttia voi alkajaisiksi kuvata taulukolla 2. Taulukosta nähdään miten nämä eri dokumentit korostavat ja suhtautuvat viiteen eri aiheeseen tai yhteiskunta-alueeseen: tiedontarve, (2) verotus, (3) työ, (4) luottamus ja (5) käyttäjäturvallisuus. Taulukosta nähdään, että kaikki raportit korostavat tiedontarvetta. Tanskalainen ja suomalainen raportti korostavat lisäksi verotusta ja työtä. Ruotsalainen raportti korostaa näiden tiedontarpeen lisäksi luottamusta ja käyttäjäturvallisuutta.

Kaikki dokumentit korostavat siis tiedontarvetta. Tiedon vahva korostus voidaan katsoa osoitukseksi siitä, että jakamistalous on edelleen uusi ilmiö. Tietoa tarvitaan, jotta käyttäjät tietävät mihin he ovat ryhtymässä, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia heillä on (esim. verotuskysymys) ja jotta viranomaiset voivat tehdä oikeat päätökset. Ruotsalaisessa selvityksessä nähdään tiedonkasvu myös turvallisuutta luovana toimenpiteenä, jotta jakamistalous kasvaisi myös uteliaimpien käyttäjien ulkopuolelle. Vaaditaan jonkin tyyppisiä tulevia turvallisuutta luovia toimenpiteitä, jotta jakamistalous voisi kasvaa vakiintumalla myös uteliaiden piirin ulkopuolelle, sosiaalisesti kiinnostuneita ja jonkin verran riskialttiita ”early adopters”, jotka usein toimivat toisenlaisella harkinnalla kuin suuri enemmistö. Olemme havainneet myös sen, että tämän ryhmän ulkopuolella on epävarmuutta potentiaalisten käyttäjien joukossa siitä, mitä jakamistalouden liiketapahtuma tarkoittaa. Tätä taustaa vasten on selvitys tunnistanut tarpeen tehostetusta informaatiosta käyttäjille. (SOU 2017, 282, kurssi)

Ruotsalainen selvitys haluaa antaa ruotsalaiselle Kuluttajavirastolle tehtäväksi informoida jakamistalouden liiketoiminnan riskeistä ja mahdollisuuksista. Kuluttajaviraston tulee myös antaa yksilöllistä opastusta käyttäjille jakamistaloudellisista liiketoimista. Informaatio, jota alustat tarjoavat arvellaan olevan riittämätöntä, joten informaatiotuen ja yksilöllisen tuen antamistarve käyttäjille voi siksi olla ”vähintään yhtä suurta kuin kuluttajaopastuksen tarve perinteisemmässä mielessä.” (SOU 2017, 282). Ruotsalaisen selvityksen näkökulma on näin ollen käyttäjät ja heidän turvallisuus. Tanskan hallitusstrategia ja suomalainen selvitys ovat enemmän suuntautuneita liiketoimintamalleihin ja talouden kasvuun. Tanskalaiseen strategiaan sisältyy myös toimenpiteitä luottamuksen lisäämiseen, mutta se käsittelee enemmän ”luottamusta liiketointamalleihin”. Sekä Suomessa että Tanskassa ehdotetaan valmistelevana toimenpiteenä nettisivustoa, jolla kerättäisiin informaatiota jakamistaloutta koskevista säännöksistä. Tällaista alustaa ollaan Suomessa kehittämässä Työ- ja elinkeinomisteriön toimesta. Tanskan hallitus panostaa laajalla rintamalla selvitykseen, jonka tarkoituksena on selvittää kaikki, kuluttajansuojasta ja työntekijöiden sosiaaliturvasta lähtien aina verotukseen ja vakuutukseen asti.

Tanskan hallitus aikoo lisäksi edistää jakamistaloudellisten vakuutustuotteitten markkinoiden luomista. Miten se tarkalleen tapahtuu, on vielä epäselvää, mutta tarkoituksena on tässä vaiheessa kuitenkin käynnistää vuoropuhelu vakuutusalan ja jakamistalouden alustojen kanssa.

Suomalainen selvitys osoittaa, että mikrotyöntekijät joutuvat tavallisesti vastaamaan itse omasta sosiaaliturvastaan ja tästä he tarvitsevat tietoa. Sitä paitsi liikkumisesta yrittämisen, työllistymisen ja työttömyyden välillä tulee joustavammaksi niin, että kaikki työllistymismahdollisuudet voidaan ottaa huomioon. Myös oman sivutoimisen yrityksen aloittaminen tulee olla helpompaa työttömänä ollessa. Suomalainen selvitys on se, joka voimakkaimmin korostaa niitä haasteita, joita jakamistalous aiheuttaa verotukselle. Selvityksen mukaan voi käyttäjien parissa olla epäselvyyttä (sekä palveluita tarjoavat että niitä ostavat), kun kysymyksessä on velvollisuus maksaa veroja ja kenen ne pitäisi maksaa. Yksi mahdollisuus, joka on nostettu esille, on se, että antaa alustan ottaa siitä vastuun, jotta verotus tapahtuisi oikein. Selvitys arvelee kuitenkin, että käytännössä voi olla vaikeaa asettaa verotusvastuu alustalle, koska usein on kysymys kansainvälisestä yrityksestä, jonka toimipiste on maan rajojen ulkopuolella. Tanskalaiseen strategiaan sisältyy ehdotus verovähennyksestä, joka kannustaisi alustoja automatisoimaan verotietojen raportoinnin. Yhtenä osana tätä strategiaa teki Tanska toukokuussa 2018 ensimmäisenä maana maailmassa sopimuksen Airbnb:n kanssa. Tarkoituksena on aloittaa yhteistyö Airbnb:n ja Tanskan veroviranomaisten välillä niin, että Airbnb:en liittyvät tulot lähetetään automaattisesti veroviranomaisille. Vastaavanlaisille ratkaisuille on ilmiselvä tarve myös Suomessa. Suomen veroviranomaiset havaitsivat keväällä, että kolmasosa niistä, jotka antavat vuokralle asuntojaan Airbnb:n kautta,
jättävät verot maksamatta. Myös suomalainen selvitys peräänkuuluttaa konkreettisia toimenpiteitä, joilla voidaan ehkäistä ja torjua, ettei jakamistalous johda ”harmaaseen talouteen”, ts. jätetään lainmukaiset maksut ja verot maksamatta.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että nämä kolme tutkittua dokumenttia tulkitsevat jakamistalouden samankaltaisesti. Näkökulmat sekä tanskalaisessa että suomalaisessa selvityksessä, korostavat kylläkin jakamistalouden liiketoimintamalleja ja mahdollisuuksia taloudelliseen kasvuun. Näin ovat nämä maat myös lähempänä jakamistalouden eurooppalaista agendaa. Erotuksella tästä, korostaa ruotsalainen selvitys käyttäjiä ja käyttöturvallisuutta. Kaikissa raporteissa tartutaan jakamistalouden suuriin kysymyksiin:

    • Miten työelämä muuttuu?
    • Miten saadaan aikaan ihmisten välinen
      luottamus?
    • Miten suojata oikeuksiaan taloudellisissa liiketoimissa?
      Miten uutta digitaalista taloutta verotetaan?

Koskien poliittista strategiaa ja poliittista päätäntää on Tanska ehtinyt pisimmälle. Kyseessä on Tanskan hallituksen julkaisema strategiadokumentti, joka sen lisäksi sisältää suuren määrän periaatealoitteita. Tanskalaiset aloitteet ovat lisäksi suhteellisen konkreettisia. Etenkin aloite markkinoiden luomisesta jakamistalouden vakuutustuotteille ja verohelpotuksen, jolla alustoja kannustetaan automatisoimaan veroraportoinnin, voidaan pitää innovatiivisena.

Toisaalta voidaan sanoa, että yksikään selvityksistä ei ole löytänyt viisasten kiveä, joka ratkaisisi kaikki ongelmat. Kaikki kolme selvitystä korostavat jakamistalouden monivivahteista ominaisuutta ja nopeaa muuttumista, josta johtuu, että jäljellä on paljon avoimia kysymyksiä, sekä isoja että pieniä. Monet niistä on ratkaistava tapauskohtaisesti. Se mikä tekee luottamuksesta ja käyttäjäturvallisuudesta niin suuria kysymyksiä on se, että esimerkiksi EU-lainsäädännössä kuluttajansuoja ja kauppaaminen ei koske yksityishenkilöiden välistä liiketoimintaa. Toisaalta eräs uusi, OECD:n (2017) raportti tulkitsee, että jakamistalouden liiketoiminnan luottamusaste ei ole alempi kuin luottamus järjestelmiin yleensäkään. Monessa tapauksessa luotetaan yksityishenkilöihin ja myös digitaalisiin alustoihin, jopa enemmän kuin perinteisiin yrityksiin ja viranomaisiin. Vastaavalla tavalla jää suuri osa jakamistalouden työelämää työlainsäädännön ulkopuolelle, mikä ensisijaisesti säätelee työsuhdetta, ts. työnantajan ja työntekijän välistä oikeussuhdetta. Sen sijaan suhteellisen selvästi määritellyt roolit toisella puolella elinkeinon harjoittajina ja kuluttajina, ja toisella puolella elinkeinonharjoittajat ja työntekijät, saamme jakamistalouteen kirjon liukuvia rooleja (SOU 2017, 72, ks. myös Nylund ja Immonen 2017)

Jakamistaloudessa on menossa monta jännittävää kokeilua. Tanskalaisessa strategiassa ilmenee, että hallitus tekee yhteistyötä Aarhusin kanssa, joka ainakin 2017 toimii eräänlaisena jakamistalouden urbaanina laboratoriona. Aarhus on muun muassa kerännyt tietoa jakamistaloudellisesta yöpymisestä yhteistyössä Visit Aarhusin kanssa, autojen yhteisomistuksesta, jakamistaloudesta eräänlaisena työllisyyden lisääjänä, sekä kaupungin omien resurssien osallisuudesta ja jakamisesta. Jakamistalous, sen nykyisessä muodossa, on suurelta osin urbaani ilmiö. Kaupungit kuten Soul ja Amsterdam ovat julistautuneet Sharing Citieksi. Vielä ei ole mitään kaupunkia nimetty Pohjolan Sharing Cityksi, mutta ainakin Göteborg on selvittänyt mahdollisuutta tulla sellaiseksi Sharing Cityksi.

Suomi on toteuttanut kokeilua, jossa 200 satunnaisotannalla valitulle henkilölle maksetaan 560 euroa kuukaudessa kansalaispalkkana(tai perustulona). Tarkoituksena on tutkia uusia malleja sosiaaliturvan kehittämiseksi. Kansalaispalkka on monissa yhteyksissä nostettu esille mahdollisuutena luoda toimiva järjestelmä jakamistaloudelle, jolle on kuvaavaa itsensä työllistäminen, mikro- ja freelancetyö. Erittäin tärkeä ajatus monille niille, jotka ovat työskennelleet jakamistaloudessa, on ympäristönäkökohta. Kulutusmahdollisuutta ekologisesti kestävällä tavalla, on kuvattu yhdeksi tärkeimmäksi jakamistalouden leviämisen kannustimena. Esille tulee intuitiivisesti ajatus, että jakaminen ja yhteisomistus on erittäin ekologista. Kokonaisuutena on kuitenkin hyvin vaikeaa määrittää jakamistaloudenympäristövaikutukset.

Tutkimus Airbnb:n vaikutuksista osoittaa esimerkiksi, miten käyttöön on vaikuttanut lisääntynyt lentäminen, sekä niille, jotka voivat asua halvemmalla, että niille, jotka saavat lisätuloa vuokralle antamista asunnoistaan (SOU 2017, 70; ks. myös Skjelvik et. al 2017). Kun Yochai Benkler ja Lawrence Lessig loivat vision ja kirjoittivat jakamistaloudesta 2000-luvun alkupuolella, suuntautuivat he ensisijaisesti talouteen, joka voi toimia vaihtoehtona tai täydentävänä tekijänä rahataloudelle. 10–15 vuotta myöhemmin on paljon asioita, jotka osoittavat, että jakamistalouden aatteelliset mittasuhteet eivät ole saaneet monien toivomaa nostetta. Tässä mielessä voidaan sanoa, että se mitä puhumme tänä päivänä Airbnb:stä ja Uberistä, on paljolti jakamistalouden vesittynyt muoto.

Laajan jakamistalouden selvityksen mukaan, ja jopa EU-tasolla, on epäilemättä niin, että jakamistalouden kaupalliset mittasuhteet ovat dominoivina. Mutta se on usein pienimuotoisemmissa ja paikallisissa toiminnoissa, joissa jakamistalouden perusajatukset näkyvät selvimmin. Kuten esimerkiksi mikroyritys Omenasieppari. Yritys valmistaa omenamehua kotipuutarhoiden ylijäämäomenista, ts. omenista, jotka muussa tapauksessa jäisivät poimimatta ja mätänisivät maassa. Omenia keräävät alentuneella työkyvyllä olevat henkilöt osa-aikaisesti palkattuina. Kaikki he, jotka kamppailevat monien omenapuiden ja keräämättömien omenien kanssa, voivat liittyä mukaan omenalahjoittajina.

Kymmenen ehdotusta

Jakamistalous on monitahoinen kenttä. Yleispätevien toimenpide-ehdotusten laatiminen ei ole helppoa. Seuraavat ehdotukset ja ajatukset ovat omiani ja ne perustuvat lukemaani kolmeen pohjoismaiseen selvitykseen, sekä omiin tutkimuskokemuksiini jakamistaloudesta kentällä jo usean vuoden ajan.

1. Näe jakamistalous ensisijaisesti mahdollisuutena, ei uhkana. Jakamistalous on edelleen kapaloissaan ja paljon tapahtuu seuraavien vuosien aikana.

2. Kaikkien organisaatioiden, viranomaisten ja yritysten pitäisi kysyä itseltään, miten ne voivat edistää jakamistaloudellisia ratkaisuja.

3. Tutkia mitä jakamistaloudessa tapahtuu. Olemassa on lukuisasti esimerkkejä opittavaksi. Tutkiminen ja kokeilu on hyvä tapa edetä. Älä arkaile, vaikka sanasta jakamistalous keskustellaan ja sitä käytetään monella eri tavalla, vaan keskity itse toimintaan.

4. Paras tapa kehittää jakamistaloutta on alakohtainen työskentely. Luo kohtaamisia jakamistaloudessa toimivien asiantuntijoiden ja aktiivien ja kunkin alan asiantuntijoiden välille.

5. Verotus on epäilemättä yksi suurista haasteista. Tarvitsemme digitaalisen ratkaisun, joka automaattisesti lähettää oikeaa informaatiota veroviranomaisille. Alustoja pitää kannustaa luomaan ratkaisuja, jotka toimivat myös verotusmielessä.

6. Muuttuva työelämä on niin ikään suuri kysymys. Yrittämiseen tarvitaan koulutusta ja tietoa mikrotyömarkkinoista. Samalla meidän on pidettävä huolta turvallisesta työympäristöstä ja työsuojelusta, vaikka kysymyksessä olisikin mikrotyö.

7. On myös erityisen tärkeää, että työmarkkinoiden uusi dynamiikka otetaan huomioon. Ne, jotka työskentelevät jakamistaloudessa, voivat vaihdella työskentelemistä freelancerina, työntekijänä, yrittäjänä ja työnhakijana. Siirtyminen roolista toiseen on oltava mahdollisimman joustavaa.

8. Epävarmat työmarkkinat asettavat kovempia vaatimuksia yksilölle. Koulutuksessa tämä pitäisi ottaa huomioon, panostamalla elämänhallinnan opettamiseen. Olemassa olemiseen on löydettävä turvallisuutta, myös ilman vakaata työsuhdetta.

9. Jakamistaloudessa olevien aktiivien on oltava kriittisempiä (ja itsekriittisiä). Jakamistalous on vielä vain pieni osa makrotaloutta. Kaikissa olosuhteissa on vältettävä ”sharewashing”, ts. että kuvitellaan kaiken muuttuvan paremmaksi, jos sitä kutsutaan jakamistaloudeksi.

10. Jakamistaloudesta on tähän asti keskusteltu lähinnä urbaanina ilmiönä. Siksi keskustelua on laajennettava niin, että se sisältää myös haja-asutuksen. Selvitettävä on myös, miten jakamistalous voi edistää elinvoimaiseen haja asutukseen. Tämän selvityksen on otettava huomioon myös erilaiset perinteisen jakamisen muodot, joita on ja on ollut haja-asutusalueilla.

Ruotsalaisen Strategatutkimuksen säätiön mukaan joka toinen työ automatisoidaan 20 vuoden kuluessa. Robotisoinnin yhdistyminen jakamistalouteen luo paljon uusia liiketoimintamahdollisuuksia. World Economic Forum arvioi, että robotisoinnin myötä on luotavissa jopa 133 miljoonaa uutta työpaikkaa. Samalla kuitenkin 75 miljoonaa työpaikkaa katoaa. Bank of American vuoden 2017 keväällä julkaiseman raportin mukaan jakamistalouden arvo on noin 250 miljardia dollaria. Se luokiteltiin nopeasti kasvavaksi, eikä vähiten siksi, että B2B-kenttä on tähän asti ollut lähes hyödyntämättä.

Maailma muuttuu, voit joko kulkea mukana muutoksen tietä voittajana tai kuolla pois.”Häiritsevät’ innovaatiot ovat uusia innovaatioita, jotka markkinoille tullessaan luovat uusia innovaatioita. Ilmiö on aina ollut olemassa, mutta uuden tekniikan ansiosta tämä tapahtuu kiihyvällä nopeudella.

Jakamistalous + robotisaatio = uusi liike-elämä

Lisätään uusi jakamistalous robotisaatioon, ja voimme odottaa merkittäviä seurauksia, niin liike-elämälle, kuin myös politiikalle. Valmistus siirtyy lähemmäksi kysyntää ja siitä tulee pienimuotoisempaa. Tämä ei voi olla vaikuttamatta kiinalaiseen vientiteollisuuteen ja sen seurauksena Kiinan kauppapolitiikkaan.

Tulemme näkemäänaiempaa aggressiivisempia kiinalaisten yritysten eurooppalaisten ja amerikkalaisten yritysten haltuunottoja, erityisesti PK-sektorilta. Jakamistalous ja robotisaatio tulevat vaikuttamaan myös monikansallisiin suuryrityksiin, joilla on ollut tärkeitä massatuotantoetuja. Suuri kysymys on, mitkä näistä pystyvät sopeutumaan uusiin asetelmiin, ja mitkä katoavat?

Vilkaisu tulevaisuuteen

Vilkaiskaamme pidemmälle tulevaisuuteen: näemme, kuinka kuluttajat tilaavat tuotteita nettialustan kautta suoraan robotisoiduista tehtaista. Personoidun kulutuksen trendi kuitenkin säilyy. Sen sijaan, että ostaisimme CD-levyjä, teemme omia soittolistoja Spotifyhin. Pakettimatkojen sijaan ostamme omia matkoja lentoyhtiöiden ja hotellien tai Airbnb:n verkkosivuilta. Kehittyneiden digitaalisten alustojen ja robotisoidun valmistuksen keinoin ei ole mahdotonta, että tulevaisuudessa voidaan tilata kamera, ompelukone, moottorivene tai PC täysin omien, tarkkojen toiveiden mukaan valmistettuina, niin muotoilun, tekniikan, suorituskyvyn kuin lisävarusteiden osalta. Jo nyt on mahdollista tilata Nike:ltä mittatilaustyönä valmistettuja juoksukenkiä.

Digitalisaatio ravistelee yhteiskuntaamme. Jakamistalous luo välikäsiä tavalla, joka koetaan pelottavana monilla syvään juurtuneilla aloilla. Toisille taas jakamistalous luo upeita mahdollisuuksia. Kehitys etenee eksponentiaalisen nopeasti. Sen vuoksi on tärkeää ymmärtää, hyväksyä ja kohdata uudet asetelmat yhteisöissä, yrityksissä sekä työntekijöiden ja kuluttajien keskuudessa. Kilpailuimmat alat ovat kauppa ja kuljetus. 35 prosenttia yrityksistä kokee, että e-kaupankäynti on heille suurin uhka. Tämä kävi ilmi Swedbankin tekemästä tutkimuksesta. Jopa valmistusteollisuuden tulevaisuus näyttää synkältä. Yli 25 prosenttia yrityksistä on huomannut kilpailun kiristyneen ennen kaikkea robotisaation ja automatisaation johdosta.

Digitaaliseen muutokseen valmistautuminen on oltava tärkeysjärjestyksen huipulla ennen kaikkea yritysten hallitusten, mutta myös johtoryhmien työjärjestyksessä. Tämä tarkoittaa kasvavaa keskittymistä organisaation, työtapojen ja teknisten olosuhteiden muuttamiseen. Mutta – tämä tilanne antaa mahdollisuuden parantaa asiakaskokemusta, tehostaa olemassa olevia liiketoimia ja luoda uusia käytäviä globalisoituneeseen ja digitalisoituneeseen maailmaan. Tämä koskee todennäköisesti eniten valmistusteollisuutta, jolle se luo mahdollisuuksia muuttaa synkkyytensä tulevaisuudenuskoon.

Combi Worksistä AirFaasiin

Esimerkkinämme on Combi Works, joka on viime vuosien ajan investoinut runsaasti toimintansa digitalisointiin ja uuden AirFaas – valmistusekosysteemin avaamiseen (www.airfaas.com). Alkuperäinen tavoitteemme, kun aloitimme keskustelumme digitalisoinnista, oli tehostaa omaa toimintaamme ja löytää säästöjä ydinliiketoimintaamme. Mutta päästyämme syvemmälle sisään keskusteluun ja tutkittuamme maailman trendejä huomasimme, ettei asia koskekaan vain digitaalisia ratkaisuja perinteisessä toiminnassamme.

Pakotimme itsemme näkemään, että meidän piti tehdä suurempi harppaus teollisten valmistusketjujen hallinnassa. Ja olimme tässä asiassa tarkalleen sen ytimessä. Saimme nähdä itsemme peilistä ja miettiä syitä olemassaolollemme ja luomillemme arvoille. Se olikin pidempi prosessi. Näimme, että mitä tapahtui B2C-maailmassa (business to consumer) ei ollutkaan pelkästään kuluttajailmiö, vaan se oli osa suurempaa trendiä, jossa digitaalisuus laajentuu perinteisen, analogisen toiminnan yläpuolelle. Se ei ainoastaan automatisoinut käsintehtäviä, toistuvia töitä, vaan se myös rakensi siltoja ja tasoitti tietä aiemmin ylitsepääsemättömien esteiden yli. Lopputuloksena on maailma, jossa ihmisillä on esteitä ja varmasti työpaikkojakin, mutta jossa on myös uusia tehtäviä ja lisäarvoa luodaan uudella tavalla.

The Wake-up call

Ymmärsimme, että meillä oli ainutlaatuista osaamista, joka toi yhteen kymmeniä vuosia teollista valmistusta, supply chain -ajattelua ja digitaalista järjestelmää. Ymmärsimme, että vaikka perinteinen liiketoimintamallimme vaikuttikin modernilta, se ei ollut tulevaisuudenkestävää. Ymmärsimme, että meidän pitää luoda teollinen ekosysteemi, joka tekisi työn, jonka Combi Works tekee jo, mutta joka samalla suorittaisi toimenpiteitä, joita sekä valmistava tehdas että ostava asiakas tekisi. Tällä tavalla luodaan uutta, mutta samalla poistetaan osa työstä, joka on tehty muissa yrityksissä. Näin digitalisointi luo lisäarvoa tasolla, jota ei aiemmin olla osattu odottaa ja hinnalla, joka madaltuu jokaisen mukaan tulevan käyttäjän myötä.

Ekosysteemi on kuitenkin vain niin hyvä, kuin sen käyttäjät ovat. Sen on saavutettava ns. kriittinen massa voidakseen toimia. Näin liiketoimintalogiikasta tulee täysin erilainen. Volyymien on oltava suuria samalla kun tehtävän työn määrää minimoidaan. Lisäksi käyttäjille on taattava maksimaalinen lisäarvo. Liiketoimintaa eivät myöskään enää rajoita valtioiden rajat. Ekosysteemin on tavoiteltava globaalia kattavuutta . Paikallisuus menettää merkityksensä. Samalla se mahdollistaa aivan uusia liiketoimintamahdollisuuksia jopa Combi Worksille. Aikaisemmin yritys etsi tehtaita, muodosti suhteita, käsitteli sopimuksia, valmistustilauksia, teki laatutarkastuksia ym. Nyt sen on mahdollista siirtyä AirFaas-valmistuskonsultiksi. Combi Works on luonut tulevaisuusstrategian, joka perustuu ekosysteemiin. Se voi aluksi voi tuntua kankealta olemassa oleville, jo vakiintuneille, liiketoimille, mutta joka voi loppupeleissä antaa meille kannattavan ja tulevaisuudenkestävän liiketoimintamallin. Yrityksen on pystyttävä näkemään digitalisaatio, jakamistalous ja robotisaatio kaikkein korkeimmalla tasolla realiteettina, joka tapahtuu riippumaatta siitä, päätetäänkö yrityksessä osallistua siihen vai jäädä sen ulkopuolelle.

Loppupeleissä se ei ole vaikea valinta.

Mats Nylundin työssä on erityisen paljon hyvää pohdintaa ja kunnianhimoista määrittelyä haastavan, jatkuvasti muuttuvan todellisuuden kuvaamiseksi. Upeaa, että haaste on otettu vastaan ja keskustelu näin avattu, tarkoituksenaan auttaa kaikkia osapuolia ja kiinnostuneita näkemään jakamistalous kontekstissaan taloutemme rakenteita haastavana, merkitykseltään nousevana ilmiönä. Jaan ajatuksen Matsin kanssa siitä, että jakamistalous on merkityksellistä, lisäarvoa tuottavaa ja erittäin tervetullut lisä taloudellista toimeliaisuutta kuvaavana käsitteenä. Se on jo osoittanut elinvoimansa ja kykynsä määrittää uudelleen vaihdantatalouden lainalaisuuksia. Sen voima kumpuaa avainhuomiosta vajaakäytössä olevien resurssien ottamisesta täys- tai ainakin tehokkaampaan käyttöön. Jakamistaloudessa on kysymys ensisijaisesti kohtaanto-ongelmaa ratkaisemisesta – sen avulla voidaan saavuttaa lisäarvoa muillakin kuin taloudellisilla dimensioilla (luonnonvarojen tuhlaamisen estäminen, tarpeettomien tavaramäärien kasvu, saasteiden vähentyminen, ilmaston suojeleminen jne.) erityisesti YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen alueilla. Näin jakamistalous on lähtökohtaisesti hyvään tähtäävää, ja yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti toivottava osa talouden uutta järjestystä.

Oli virkistävää lukea Pohjoismaiden välisistä samankaltaisuuksista ja eroavuuksista suhteessaan jakamistalouteen. Tanskan ja Suomen käytännöllinen samankaltaisuus ja yhteneväiset linkitykset lainsäädäntöpohjaan niin työ- kuin verolainsäädännössä kuvaavat hyvin maidemme tavoitteita luoda järjestystä ja pelisääntöjä itse transaktioita toteuttavien osapuolten välille. Ruotsissa korostuvat painotukset kansalaisten perusoikeuksista, luotettavuudesta ja turvallisuudesta, joiden avulla jakamistalouden mahdolliset lieveilmiöt ja riskit toivotusti minimoituvat. Itse asiassa nämä kaksi näkökulmaa täydentävät hyvin toisiaan ja keskinäisten parhaiden käytäntöjen vaihto tuonee etuja koko Pohjolaan.

Samana aikaan on kuitenkin huomattava, että jakamistalous itsessään on niin nuori käsite, että siitä kirjoittavat antavat sille usein oman tarkoitushakuisen merkityksensä toiveenaan korostaa juuri jakamistalouden johtavaa osaa tulevaa taloutta määrittävänä tekijänä. Näin ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista tehdä, sillä rehellisyyden nimessä jakamistaloudesta on puhuttava sen tarjoamassa kontekstissaan. Jakamistalouskäsitteen ja -keskustelun rinnalla vaikuttaa jälleenmyyntitaloutta, palvelutaloutta, datataloutta, API-taloutta ja alustataloutta kuvaavat käsitteet. Itse näen, että jakamistalous tulee nähdä mielestäni ”vain” osana laajempaa kokonaisuutta, ja sitä ei kuuluisi ulottaa kattamaan muita rinnakkaisia osa-alueita. Tulevissa katsauksissa olisi ehkä hyvä täsmentää jakamistalouden rooli vielä tarkemmin tässä laajemmassa kokonaisuudessa.

Samaan tapaan olisi hyvä, että jakamistaloudesta puhuttaisiin vain silloin kun jotain todella jaetaan – kaikki muu olkoon jotain muuta. Esimerkiksi jättämällä käytetyn tavaran kauppapaikat jakamistalouskäsitteen ulkopuolelle, kokonaisuus saa paremman fokuksen. Samalla on harkittava otetaanko jakamistalouteen mukaan kaikilla alustoilla tapahtuva kohtauttaminen. Mielestäni esim. autovarantojen hankkiminen jakamistarkoituksessa ei ehkä kuitenkaan vastaa hengeltään jakamisen perusolemusta (vaikka autoja loputa jaetaankin).

Sensijaan yksilöiden hallussa olevat, vajaa-käyttöiset autot voidaan ottaa tehokäyttöön juuri kuvatunlaisilla jakamistalouden mekanismeilla. Samaan tapaan joukkorahoitusalustat eivät kuulune jakamistalouden kehikkoon, vaikka varojen lainaaminen tapahtuukin yksilöiden välillä järjestäytyneen pankki- ja finanssisektorin ulkopuolella. Allekirjoitan pitkälti kirjottajan esittämät valinnat jakamistalouden jatkokehittämisen lähtökohdiksi ja toimenpidesuosituksiksi. Ne kuvaavat hyvin laajan joukon jakamistalouden kehittymistä edistäviä näkökulmia ja toimia, ja muodostavat riittävän laaja-alaisen ja monipuolisen kokonaisuuden jakamistalouden tasapainoiseksi kehittämiseksi. Valintoja lienee hyvä täydentää viittauksilla dataan, digitaalisuuteen ja ohjelmisto-osaamisen keskeiseen rooliin jakamistalouden tukipilareina. Data ja digitaalisuus ovat läsnä kaikkialla. Siksi jakamistalouteen liittyvän keskustelun rinnalla on aina hyvä pohtia digivarantojen, mahdollistavien teknologioiden ja dataan liittyvän arvonluonnin kokonaisuutta. Ohjelmisto-osaaminen on puolestaan koko jakamistalouden mahdollista kehittymistä ja onnistumista määrittävä peruspala, jota ilman tarvittavat alustat jäävät kokonaan toteutumatta tai niitä toteuttavat ’jakajien heimon’ ulkopuoliset voimat. Ilman digitaalisuutta, kumuloituvia data-aineistoja ja osaavia ohjelmointiguruja jakamistalouden ’lupaukset’ tehokkuudesta, lisäarvon luomisesta ja kasvupotentiaalista jäisivät hyvin vaatimattomaksi.

Auken, Ida (2016) Welcome to 2030. I own nothing, have no privacy, and life has never been better. World Economic Forum. https://www.weforum.org/agenda/2016/11/shopping-i-can-t-really-remember-what-that-is/

Benkler, Yochai (2006) Sharing Nicely: On Shareable Goods and the Emergence of Sharing as a Modality of Economic Production. I: Mandiberg, Michael (red.) The social media reader. New York University Press. http://klangable.com/uploads/books/Mandiberg-theSocialMediaReader-cc-by-sa-nc.pdf

Henriksson, Linnéa (2012) Socialt kapital och tillit – trumf i Norden. Nordisk Administrativt Tidsskrift nr. 2/3/2012, 89:e årgång.

Honkanen, Petri (2017) Lohkoketjuteknologian lupaus. Helsingfors. Arcada Working Papers 1/2017.

Lessig, Lawrence (2006) REMIX: How Creativity Is Being Strangled by the Law. I: Mandiberg, Michael (red.) The social media reader. New York University Press. http://klangable.com/uploads/books/Mandiberg-theSocialMediaReader-cc-by-sa-nc.pdf

OECD (2017) Trust in peer platform markets: Consumer survey findings. OECD Digital Economy Papers. Tillgänglig: https://www.oecd-ilibrary.org/science-and-technology/trust-in-peer-platform-markets_1a893b58-en

Nylund, M. & Immonen, H. (2017) Pennit revittävä irti tiestä. I: Helander et al (eds) Kadonnutta työaikaa etstimässä. Helsinki: Into.

Skatteverket (2016) Delningsekonomi: Kartläggning och analys av delningsekonomins påverkan på skattesystemet. Rapport 131 129 651-16/113. Tillgänglig: https://www.skatteverket.se/download/18.361dc8c15312eff6fd31f4b/1477898771480/Delningsekonomi+-+Skatteverktes+slutrapport+161031.pdf

Skjelvik, John Magne, Erlandsen, Anne Maren & Haavardsholm, Oscar (2017) Environmental impacts and potential of the sharing economy. TemaNord 2017:55. Tillgänglig: https://norden.diva-portal.org/smash/get/diva2:1145502/FULLTEXT01.pdf

Surakka, Jukka & Piippo, Jukka (2016) General attitudes and subjective behavior in sharing economy. Arcada Unversity of Applied Sciences. Arcada Working Papers 5/2016.

Venäläinen, Juhana och Alhojärvi, Tuomo (2017) Jakaminen laajentaa käsityksiä taloudesta. Helsingin Sanomat 25.10.

Periaatedokumentti 

Tanska 

Erhvervs- og Vækstministeriet (2017) Strategi for vækst gennem deleøkonomi. Tillgänglig: https://www.regeringen.dk/publikationer-og-aftaletekster/strategi-for-vaekst-gennem-deleoekonomi/

Suomi

Arbets – och näringsministeriet (2017) Jakamistalouden säädösympäristö: Haasteet ja kehittämistarpeet (Regelverket kring delningsekonomi: Utmaningar och utvecklingsbehov). Arbets – och näringsministeriet publikationer 44/2017. Tillgänglig: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160356/TEMrap_44_2017_verkkojulkaisu.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Ruotsi

SOU (2017) Delningsekonomi: På användarnas villkor. Betänkande av Utredningen om användarna i delningsekonomin. Statens offentliga utredningar: SOU 2017:26. Tillgänglig: http://www.regeringen.se/495f62/contentassets/82aabf7f731c4e18aaee3b8dc3621063/delningsekonomi–pa-anvandarnas-villkor-sou-201726