Lue kirja PDF-muodossa (ruotsiksi)
Aurora-sali eduskunnan kirjastossa oli täpötäynnä, kun Henrik Stenbäck esitteli uuden kirjansa Fyra år i opposition, jonka ajatuspaja Agenda julkaisi lokakuussa 2022.
Julkaisutilaisuudessa osallistuivat kirjailijan lisäksi myös RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson, Hufvudstadsbladetin pääkirjoittaja Susanna Ginman sekä useat entiset puoluejohtajat ja monet entiset ja nykyiset kansanedustajat. Yleisössä oli lisäksi kutsuvieraita, lehdistöä ja suuri joukko yhteiskunnallisista kysymyksistä kiinnostuneita kansalaisia. Keskustelu oli vilkasta ja antoisaa, ja siihen sisältyi paljon asiantuntevia kysymyksiä ja kommentteja.
Näin Henrik aloitti kirjansa esittelyn:
”Kirjassa on kolme keskeistä kysymystä, jotka haluan nostaa esiin. Ensimmäinen on tietenkin: mikä johti siihen, että ’ikuinen hallituspuolue’ joutui 36 vuoden yhtäjaksoisen hallitusvastuun jälkeen oppositioon? Tiedämme, että Timo Soini on ottanut kunnian siitä, että RKP sysättiin sivuun, ja hän on kirjoittanut siitä myös oman kirjansa. Voin sanoa, että niistä yhteensä 36 henkilöstä, joiden kanssa kävin keskusteluja viime kevään kirjoitusprosessin aikana, oli haastattelu Soinin kanssa selvästi pisin. Istuin hänen kantakahvilassaan Isossa Omenassa 2 tuntia ja 50 minuuttia. Hänen johtopäätöksensä omasta roolistaan silloin, kun Juha Sipilä valitsi hallituspohjansa, ovat sekä kiinnostavia että kirjassa aiempaa vivahteikkaammin esitettyjä.
Toinen keskeinen kysymys on, miten RKP:n eduskuntaryhmä sopeutui uuteen rooliinsa oppositiossa. Puolue, joka 36 vuoden ajan oli istunut hallituksessa. Olen halunnut kuvata niitä jännitteitä, joita tämä uudelleensuuntautuminen luonnollisesti aiheutti. Voimmeko mennä hallituksen päätöksiä vastaan, vaikka olemme itse aiemmin olleet niitä tukemassa?
Jotkut ehkä vastaavat ei ja katsovat sen olevan uskottavuuskysymys. Toiset taas sanovat, että oppositiopuolueelta vaaditaan toisenlaista otetta kuin hallituspuolueelta. Eduskuntaryhmän kokouksissa käytiin tästä paljon keskusteluja. Tavoitteena oli löytää uskottava oppositiolinja eri asioissa, jotka olivat esillä. Tämä keskustelu oli hyödyllinen, ja kuten kirjassa muutamassa kohdassa tuon esille, se johti siihen, että ryhmä saattoi äänestyksissä suuressa salissa jakaantua. Se ei välttämättä ollut kovin vaarallista, vaan kuvasti vain sitä, että ryhmän sisällä voi olla erilaisia näkemyksiä.
Kolmas asia, jota kirjassa käsittelen, on Sipilän hallituksen kaksi melko dramaattista sisäistä kriisiä. Marraskuussa 2015 kokoomus oli vähällä hajota jyrkästi poikkeavien näkemysten vuoksi sote-uudistuksesta. Toinen ja dramaattisempi kriisi syntyi kesäkuussa 2017, kun Jussi Halla-aho valittiin perussuomalaisten puheenjohtajaksi. Sipilä ja Orpo katsoivat, ettei perussuomalaisten kanssa Halla-ahon johdolla ollut edellytyksiä hallitusyhteistyöhön. Molemmilla kerroilla spekuloitiin ahkerasti, korvaisiko RKP (ja KD) hallituksessa kokoomuksen tai perussuomalaiset. Jälkikäteen tiedämme, että asiat etenivät toisin. Olen kirjassa kuvannut RKP:n eduskuntaryhmän kantaa näihin käänteisiin.”
Kirja herätti paljon ajatuksia myös puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonissa.
– Henrik, olet kyllä onnistunut erinomaisesti kirjoittamaan tästä ajasta, joka oli puolueelle hyvin erilainen ja opettavainen. On valtavan arvokasta, että tämä on nyt dokumentoitu.
Kirjan eri luvut kuvaavat hyvin niitä suuria asiakysymyksiä, jotka leimasivat edellistä vaalikautta: sote-uudistusta, silloisen hallituksen suhtautumista ruotsin kieleen, perussuomalaisten hajoamista sekä RKP:n ensimmäistä ”omaa” välikysymystä 1930-luvun jälkeen.
– Tämä oli meille puolueena ja meille kansanedustajille, jotka olimme tottuneet työskentelemään hallituksessa, valtavan suuri muutos. Kyse oli sekä käytännön asioista, kuten varjobudjeteista, valiokuntien vastalauseista ja välikysymyksistä, mutta ennen kaikkea hyvin suuresta henkisestä muutoksesta. Ja siihen tottuminen vei aikaa. Monia turhautumisen hetkiä koettiin myös, muistelee Henriksson.
Hän näkee silti oppositiokaudessa myös positiivisen puolen.
– Positiivista oli tietysti se, että meillä oli puolueessa erittäin kunnianhimoinen ohjelmatyö. Kehityimme viestinnässämme, erityisesti suomeksi. Meillä oli hyvin aktiivinen yhteistyö eduskuntaryhmän, puolueen keskustoimiston ja Nils Torvaldsin Euroopan parlamentin toimiston välillä. Kaikki tämä on auttanut meitä paljon sekä hallitusneuvotteluissa että hallitustyössä.